Pyöräilijäksi haaveileva Lotta Lepistö

2012-01-29T18:28:00.002+02:00

Nyt on pakko hehkuttaa mennyttä viikonloppua. Pitkästä aikaa tuntui harjoitusten suhteen todella vahvalta. Aloitin viikonlopun jo perjantaina, kun koulusta oli itsenäisen opiskelun päivä eli suomeksi vapaa päivä. Kävin aamupäivällä ajelemassa ensin reilu kolmea tuntia Masan kanssa ja illalla hiihtämässä reilu tunnin. Ajo meni kivan kevyesti kuin myös illan hiihto. Hiihdossa seuranani oli Jarno ja triathlonia harrastava saksalainen työharjoittelija, joka oli ehkä toista kertaa suksilla. Meno oli silti hurjaa.

Lauantaina herätyskello soitti jo vähän yli kuusi. Oli aika nousta ja lähteä kohti Karhuhallia. Tällä kertaa tosin otin tempopyörän maantiepyörän sijaan. Yritin puristaa itsestäni tehoja irti ajaen yksin ja porukassa. Harjoitus oli mielestäni onnistunut, kun aamupuurotkin meinasivat loppua jo tunnin kohdalla. Iltapäivällä kävinkin ajelemassa porukassa noin pari tuntia. Ajon jälkeen oli kuitenkin käytävä lämmittelemässä kohmeista kroppaa uimahallissa uimalla pari kilometriä.

Eilinen sunnuntailenkki oli kuta kuinkin täydellinen. Pakkanen paukkui noin kymmenessä asteessa, mutta aurinko kuitenkin paistoi. Cyclokilometrejä tikiksen asukkaat (minä&Jarno) keräsivät noin 110km ja ajotunteja tuli viisi.

Olen kärsinyt useasti palelevista jaloista, mutta nyt tuntuu löytyneen kunnolliset suojat. Alimmaisena käytän mummon kutomia villasukkia, jotka ulottuvat polveen asti. Sukkien ulkopuolelle liimaan kertakäyttöiset lämmittimet varpaiden kohdille. Ne toimivat hyvin kolme tuntia. Yleensä lenkin aikana meillä on tapana käydä juomassa kuppi kuumaa, jolloin saan otettua kengät pois ja vaihdettua kuivat sukat ja lämmittimet. Yleensä toiset lämmittimet lähtevät vielä käyntiin, kun saavat happea. Sitten puen tietenkin kengät. Kengät ovat ihan kesämaastokengät, mutta kolme kokoa suuremmat kuin oikea kenkäkokoni on. Kengässä on tilaa liikkua. Kenkien päällä minulla on saappaisiin tarkotetut huopasuojat, joita saa Halpa-Hallista hintaan 3,95€. Niiden päällä minulla on vielä kunnon kengänpäällinen. Merkki on tällä kertaa Sportfire. Päälisen sisäpuolella on karvavuori ja päälipuoli vedenkestävää materiaalia. Jos näistä jokin unohtuu pukematta, on mahdollista että perästä kuuluu varpaiden kitinää..

2012-01-24T11:08:00.002+02:00

Kanrialta ollaan tosiaan palattu. Kuukausi sitten, heh. Reissu menikin kyllä kaikin puolin oikein mukavasti, joten ei ollut oikein tarvetta edes avautua mistään. Kilometrejä tuli kolmen viikon aikana noin 2250. Tunteja niiden hinkkaamiseen meni noin 90tuntia. Muuta säpinää tulikin sitten harrastettua seitsemän tunnin verran. Siis uintia ja hölkkäilyä. Leiri oli muutenkin onnistunut, kun aurinko näyttäytyi päivittäin. Epäonnea ei ollut kuin himpun verran. Waltterilta meni rengas ja sekin vain sen takia, että piti leikkiä.

Lierin jälkeen palauttelin noin viikon. Uimahallissa kävin oikeastaa vain näyttämässä leirillä saavutetut käsi-ja reisirajat. Tuli sitä palautteluviikolla silti hieman hölmöiltyäkin, kun kävin ajamassa Röret Runt 300- ajon Uudessakaupungissa. Ajatuksena kyseisessä ajossa on ajaa kilometrin lenkkiä 300 kertaa eli 300km. Itse tyydyin ajamaan vain 200km. Viimeiset kymmenen kilometriä jouduin ajelemaan aika hissukseen, kun vasen reisilihas alkoi temppuilemaan.

Leirin jälkeen tuli myös juhlittua isän 50-syntymäpäivää 60- luvun merkeissä. Juhlat olivat oikeastaan loistavat. Melkein kaikki olivat nähneet vaivaa pukeutumiseen, joten kuuluisuuksiakin tuli nähtyä. Hyvä fiilis on bileistä säilynyt tähän päivään asti. Hauskaa oli ja toivon, että joskus voin itse juhlia samalla tavalla omia viisikymppisiä.

Juhlien jälkeen otin vielä ihan kevyesti, kun oli olo, että flunssa iskee. Pari kevyttä päivää teki kuitenkin gutaa ja vältyin sairastumiselta.

Nyt on päästy jo vähän hiihtämäänkin, mutta tekniikka on tällä hetkellä aivan kadoksissa. Toivottavasti sekin vielä tänä keväänä löytyisi.

2011-12-08T15:48:00.002+02:00

Hei vain hei kaikille. Itsenäisyyspäivää on taas juhlittu kera lumisateen. Jonka kunniaksi, näin kaksi päivää jälkikäteen, on aika myös kirjoittaa tänne blogiin minun kuulumisiani. Koin aikamoisen taantuman, kun kaikki ei mennyt putkeen ja kirjoittaminen oli hankalaa. Nyt kuitenkin otin itseäni taas niskasta kiinni, ettei tarvitsisi soittaa virkavaltaa ja huoltomiehiä paikalle.

Joku ei ehkä tiedäkään, että vaihdoin alaa kansainvälisestä kaupasta hoitoalalle. Tähän mennessä olen tykännyt kovin kyseisestä koulusta ja aion varmasti käydä tämän amkn loppuun asti.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin. En ole sairastellut (*KOPUTTAA PUUTA) tai muutenkaan tehnyt mitään överiä. Esimerkiksi nyrjäyttänyt nilkkaa, kuten toissa vuonna tai kaatuillut niin kuin viime kesänä. Penikat ovat olleet hieman vaivaksi, mutta niitäkin on tällä viikolla hoidettu hieronnalla (ja venyttelyllä) ja tuntuvat jo paremmilta.

Kelitkin ovat olleet suhteellisen suopeita suomalaiselle pyöräilijälle. Keli on ollut suhteellisen lämmin ja on päässyt pyörittelemään kampia sekä maantielle että maastoon. Nyt on kuitenkin satanut vähän lunta, minkä sopiikin tulla jo ihan hyvin.

Harjoitukset ovat menneet aika rutiinilla. Viikkoihin on kuulunut pitkiä pyörälenkkejä, uintia, jumppaa, spinningiä ja juoksua. Harjoitusmäärä marraskuussa oli 94 tuntia. Joulukuun alun olen ottanut hyvinkin rauhallisesti, koska olen lähdössä Jarnon kanssa loppu vuodeksi Gran Canarialle harjoittelemaan. Reisulle tulee mittaa siis kolme viikkoa. Pikkuveli tulee viikon perässä ja olen myös kuullut, että muitakin suomalaisia ajureita on paikan päällä. Ei tarvitse siis yksin ainakaan harjoitella.

Kaikille oikein hyvää joulun odotusta ja palataan asiaan nähtävästi Gran Canarialla :)

2011-12-08T15:47:00.000+02:00

Päivittyy, päivittyy.. Lataa....Lataa....

2011-08-09T12:19:00.002+03:00

Eilen käyty korttelikisa sujui osaltani kohtalaisen hyvin. Starttiviivalta lähdettiin tutun tavan mukaan täysillä ja ajattelin heti, että ei tästä taas tule yhtään mitään. Kierros kierrokselta kuitenkin olin hyvin mukana porukassa ja tajusin vasta 25 kierroksen jälkeen katsoa kierrostaulua ja tajusin, että puolet oli enää jäljellä. Ajattelin, että tämähän menee hyvin, vaikka kipu selässä olikin jo aika mahtava. Tällä kertaa se ei kuitenkaan niin sanotusti vihlonut jalkaan niin kuin viime kerralla. Yritin olla siis huomioimatta kipua ja maaliin olikin enää viisi kierrosta. Edessä oli kuitenkin jo viiden mimmin irtiotto ja kärkitiloihin ei ollut enää asiaa ja ajattelin vain, että olen tyytyväinen jos ylitän maaliviivan 50 kierroksen jälkeen. Kyllä se kirajalka alkoi kuitenkin kutittamaan viimeisessä kurvissa ja aloin ohitella tyttöjä. Pääsin takaa ehkä noin 10 tytön ohitse, mutta maali oli liian lähellä ja ylitin maaliviivan 11 tyttönä.

Kisassa ei ollu mukana Marianne Vos tai muitakaan ihan huippukuskeja, mutta olen silti tyytyväinen. Oli kiva saada pieni onnistuminen ennen matkaa Suomeen. On mukavampi palata takaisinkin, kun tietää, että ei sitä ihan surkea olekaan kuin luuli olevansa.

Tänään suuntaa kello kolmeksi hierottavaksi uusi Peakin huppari päällä, joka odotti minua täällä matkani ajan. Olen siis saanut kotiintulolahjan? Heh.

2011-08-07T16:51:00.002+03:00

Kuten viime päivityksessäni kerroin starttaavani 29.7 Belgialaiseen kermikseen, jos oloni tuntuisi hyvältä. Oloni tuntui tuolloin ihan kohtalaiselta ja päätin ainakin startata. Se oli kuitenkin virhe, koska tunsin jo heti ensimmäisellä kierroksella, kuinka kovaa ajaminen otti henkeeni. Päätin parin kierroksen jälkeen jäädä pois kisasta ja katsoa, miten muut tiimin tytöt pärjäävät.

Seuraavana minulla oli ohjelmassa kortteliajot Hollannin puolella 1.8 eli viime maanantaina. Viivalla oli muuan muassa Marianne Vos, joten tiesin, että kisasta tulee kova ja rankka. Lähdin kisaan aikalailla takaa, kun en ollut ihan perillä lähtöajankohdasta.. Noh, tuntui, että kaikki meni hyvin, mutta jo parin kierroksen jälkeen keuhkot sanoi taas kerran stop. Menin sivuun reitiltä ja taisi pari kyyneltäkin tulla, kun vieläkään ei tuntunut, että olisin palautunut Ranskasta tai nuhasta.

Seuraavina päivinä tein rauhallisia lenkkejä ja yhtenä päivänä ajoin viiden tunnin lenkin meidän mekaanikon kanssa. Päivä oli kaunis auringon paistaessa ja tauolla joimme isot kahvit ja söimme omenatortut. Oli hyvää. Viime keskiviikkona minut passitettiin paikalliselle osteopaatille ja hän totesi hengitysvaikeuksien johtuvan suuresta määrästä arpikudosta keuhkoissani, jotka siis 'paikattiin' ilmarinnan seurauksena. Siihen kuulemma auttaa kolme-neljä käyntiä osteopaatilla, että arpikudokset saataisiin taas niin sanotusti 'sileiksi' ja hengittäminen tapahtuisi 'normaalilla tavalla'.

Viime torstaina oli taas aika startata, koska tunsin olevani jo paremmassa kunnossa. Parempi fiilis johtui ehkä osteopaatilla käynnistä? Kisa oli hollantilainen kortteli ja Vos taas viivalla. Nyt olin heti kärjessä lähtöviivalla ja sain hyvän lähdön. Alku meni ongelmitta, mutta noin 20 minuutin jälkeen sain pahan selkäkivun ja se totaalisesti tappoi voiman toisesta pakarasta ja jalasta. Kiihdytykset olivat tuskaa ja taas keskeytys. Tiedän, että oma isä saisi selän paikattua minuutissa kuntoon, mutta itse en sitä osaa, eikä muutkaan tunnu uskaltavan ottaa sitä käsittelyynsä.

Huomenna olisi kuitenkin taas vaihteeksi kortteli, mutta ilman pro-tasoisia naispyöräilijöitä. En odota mitään erikoista itseltäni, mutta kaikkeni kuitenkin laitan peliin jos jokin jopa onnistuisi. Matkustan myös huomen illalla vajaaksi kahdeksi viikoksi käymään Suomessa, jotta selkäni saataisiin kuntoon. Muita syitä Suomeen tuloon on sekkupojan häät, pyöräilyosuus triathlonkisan viestissä, SM-korttelit ja tietysti perheen näkeminen. Suurin syy tulooni on SM-kilpailut, koska olisi tällä kaudella kiva saada edes jonkun värinen SM-mitali kaulaan.

2011-07-27T20:29:00.003+03:00

Olen palannut Ranskasta ja tuntemukset ovat hyvät ja huonot. Kyseessä oli siis neljän etapin kisa, josta kolme oli maantietä ja yksi aika-ajo. Reitit olivat hyvin vaihtelevat ja kykyni nousta mäkeä joutui kovalle koetukselle.

Ensimmäisen etapin ajo sujui todella hyvin 110 kilometriin asti kunnes menin tykittelemään ennen kohtalon mäkeä. Jalat olivat hapon vallassa ennen 1,5kilometrin nyppylää ja oli annettava periksi 10kilometriä ennen maalia. Otin lopun rauhallisesti ajatellen seuraavia päiviä ja takkiin tuli noin viisi minuuttia. Toinen etappi oli 15 kilometrin aika-ajo, jonka ajoin tavallisella maantiepyörällä. Kävimme ajamassa reitin hyvissä ajoin ympäri, koska olimme saapuneet paikalle hyvissä ajoin. Se oli tarpeen, koska vedin lipat yhdessä mäessä. Ajoimme noin 60km/h yhtä jyrkkää mäkeä alas ja yllätykseksi mäen juurella oli tiukka kurvi. Edessä ollut tyttö jarrutti ja minä jarrutin perässä vielä enemmän ja edessä jatkuneella soratiellä pyörä lähti alta. Polvi ja sääri saivat pientä osumaa ja pari kyyneltäkin taisin tirauttaa, mutta päätin startata. Pienen adrenaliini-annoksen saatuani pystyin ajamaan tempon rennosti ja kipu tuntui ehkä ensimmäiset 200m. Turpiin tuli noin 4 minuuttia, mikä on ihan ok, kun piti ajaa vain 90% maksimista ja ilman tempokonetta. Tuntuu, että se pyörä alkaa jotenkin jo liikkumaan? No ei sentään. Lauantain kolmannella etapilla kärsin koko 126 kilometrin matkan. Noin 80minuutin ajon jälkeen oli pakko antaa periksi ja jäädä ajamaan pienen porukan kanssa. Etappi päättyi 4* 10 kilometrin kaupunkikierroksille. Kärki saavutti ryhmäni heidän viimeisellä kierroksella, joten meidät vain ohjattiin maaliin ja saimme aikasakkoa yhden kierrosajan ja 15minuuttia eli noin 32 minuuttia. Viimeisen etapin aamuna tunsin kurkun päässä pientä elämää. Olin kuitenkin päättänyt päästä maaliin tämän etappikisan ja päästin startata. Kärsin alusta alkaen ja tunsin kuinka kipu kurkusta meni korviin. Pääsin kuitenkin maaliin ja olo oli helpottunut, vaikka eroa kärkeen tuli tolkuttomasti lisää. Tätä etappikisaa kun ei voi verrata oikein mihinkään aikaisempiin kisoihin. Esimerkiksi U6 Ruotsissa on lasten leikkiä verrattuna tähän Ranskan kisaan, vaikka on kaksi päivää lyhyempi kuin U6. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä kisa antoi paljon kokemusta ja toivottavasti kovuutta loppu kauteen.

(Kuva aika-ajosta.)

Nyt olen pienellä 'lomalla' Saksassa sukulaisten luona. Olo ei ole vielä palautunut normaaliksi etappikisasta ja nenäkin on vähän tukossa ja ääni möreänä. Jätin pyörän ihan omasta tahdosta Hollannin puolelle pariksi päiväksi. Saanpahan ainakin parannettua itseni kokonaan. Uskon kuitenkin, että seuraava startti on tulevana perjantaina Belgiassa jos kaikki menee hyvin.

2011-07-18T16:00:00.002+03:00

1.2 kategorian kisa ajettu Boezingen ympäristössä. Reitti oli osittain samaa kuin Roeselaeren kisassa aikaisempina vuosina. Kisan etenemistä vaikeutti mäet, mukulakivet, sade ja älytön tuuli. Aurinkokin pilkahti pariin otteeseen, joten tuli tehtyä kaikenlaisia säähavaintoja eilisen kisan aikana. Ensin ajoimme noin 80km lenkin ja sen jälkeen neljä kertaa 11kilometrin pätkän. Isolla kierroksella teimme pientä siksakkia, koska kisajärjestäjät olivat halunneet enemmän mäkiä matkalle kuin esimerkiksi viime vuonna.

Kisa lähti liikkeelle suht rauhallisesti, mutta 15 kilometrin jälkeen alkoi tapahtua, koska pääsimme ensimmäiseen mäkeen. Olin sijoittautunut ehkä maailman surkeiten tulevaan mäkeen ja pääjoukkoon syntyi pieni rako, mutta pienellä takaa-ajolla sain vielä ryhmän kiinni. Pääjoukosta kuitenkin oli jo irtautunut noin 10 hengen porukka, eikä tietenkään yhtään sinioranssisia mukana. Kisa oli todella raskas. Porukka oli melkein koko matkan ajan yhtenä jonona, kun tuuli niin p******esti. Pääjoukko oli syystä tai toisesta ehkä 25-30 hengen luokkaa, kun pääsimme kaupunkikierroksille. Mäet ja tuuli repivät porukkaa hyvin palasiksi. Tiedän, että ajoin liian takana koko kisan ajan. Se kostautui toisella kaupunkikierroksella, kun valitsin väärän linjan mukulakiviosuudella. Tien reunoilla oli tasaisempaa ja kaikki ajoivat aina reunoja pitkin. Valitsin kerran vasemman puolen ja sillä puolella ajettiin aika hiljaa. Oikealla puolella taas tykitettiin ihan hulluna ja tietysti porukkaan tuli rako. Olin todella hiilenä ja karjuin todella ankaristi muille flikoille, että nyt ne reidet käyttöön ja takaa-ajoon! Huomasin olevani todella vahva, niin vahva, että jätin muut ja jauhoin yksin pääjoukon kiinni. Olin sellaisessa hurmoksessa, että en varmaan koskaan ! Pyörä todella liikkui ! Olin kuitenkin suht poikki, kun pääsin takaisin ryhmään ja olin taas porukan hännillä. Noin 12kilometriä ennen maalia tipahdinkin tieltä pois ja sateen ansiosta eturengas upposi noin 20cm johonkin mudan tyyppiseen mössöön. Asfaltti-ihottumalta ei voitu välttyä. Oma kisa meni sitten loppujen lopuksi siinä. Perhana. Ajoin kuitenkin maaliin ja silti sijoitukseni 39. Ajo oli silti todella hyvää, vaikka vähän tuli kohellettua ! Kisa oli pitkästä aikaa todella rankka ja sain oikeasti annettua kaikki.

Tiedoksi muuten kaikille, että en ole kärsinyt tällä reissulla kertaakaan ongelmista vatsan kanssa! Kaikki on pysynyt hyvin sisällä ja saanut energiaa kisojen aikana! Iso peukku myös itseltäni sille.

Keskiviikkona on tarkoitus lähteä kisaamaan Ranskan maalle. Tour de Feminen en Limousin olisi ohjelmassa. Olen vain tyytyväinen jos pystyn ajamaan tuon neljän päivän rupeaman maaliin. Ensi viikolla siitä päivitystä!

2011-07-14T23:38:00.002+03:00

Pari kaveria on saanut yökkökohtauksia fonttini muodosta, joten suostuin vaihtamaan sen taas vähän helpommin luettavaan. Olkoo hyvä. (Itse kyllä pidin vanhasta, koska se oli söpö.)

Ensimmäinen kisa ajettu loppuun asti Arendonkissa, ei Aarendonkissa. Kisa lähti suht rauhallisesti käyntiin ja hermostuin vauhtiin noin kilometrin kohdalla ja koitin irti. Harmikseni kukaan ei tullut mukaan ja puolen kierroksen kuluttua sainkin jo koko porukan perääni. Kilpailun sisältöön oli myös ängetty kolme välikiriä, joista nappasin ensimmäisen neljänneltä kierrokselta. Olin yllättänyt, koska luulin, että hetkenä minä hyvänsä miljoona kuskia olisi mennyt 30m ennen maalia ohitse. Kiri oli aika pitkä osaltani, joten jouduin haukkomaan happea melkein yhden kierroksen 15 kierroksesta. Yksi tiimistämme pääsi siinä vaiheessa irti kolmen muun kanssa ja nappasi tosen välikirin seitsemännellä kierroksella. Kun pääjoukko tavoitte heidät, oli matkaa maaliin noin kuusi kierrosta. Ajattelin, että säästelen loppua varten ja ehkä tulevaa kirikierrosta. Edessä oli kuitenkin tapahtunut kummia ja pääjoukosta oli irtaantunut jokku kuskeja. Muun muassa kaksi meiltä. Saimme heidät kiinni kaksi kierrosta ennen maalia ja oletin, että nyt otetaan rauhallisesti ja katsotaan, miten joukkio käyttäytyy. Epäonnekseni, edestä oli kuitenkin vain tipahtanut joitain kuskeja, joten edessä ollut irtiotto olikin vielä olemassa. Noh, ei voi mitään, vajaa pari kierrosta maaliin ja takaa-ajo oli mahdoton. Ajattelin kuitenkin ottaa loppukirin harjoituksen vuoksi ja huonostihan siinä kävi. Pussissa oltiin, eikä sieltä paljoa lähdetty enää ohittelemaan. Loppusijoitus 2o. Jalkaa oli ihan eri tavalla kuin pari viikkoa sitten, joten olen tyytyväinen.

Täällä on muuten se hyvä puoli, että täällä pääsee irti suht helposti, kun kaikki eivät ole kiljumassa takana, että nyt joku lähtee. Näin kun sattuu olemaan Suomessa usein, korvien ollessa välillä hajoamispisteessä.

Huomenna piti olla kilpailu, mutta sain ohjeeksi vetää treenin. Syy siihen on sunnuntaina käytävä 1.2 kategorian kilpailu Boezingessa.

2011-07-11T18:02:00.003+03:00

Ensimmäinen kisa startattu, mutta huonolla onnella. Kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja nousin heti takaa kärkeen, jotta ei tapahtuisi mitään yllätysirtiottoja. Sovimme ennen kisan alkua jo tiimin kanssa, että ajetaan kärjessä yhdessä pienen dominoinnin toivossa. Saimmekin heti ensimmäisellä kierroksella yhden tytön irti porukasta ja saimme hyvn suljettua porukkaa. Se irtiotto yritys kesti kuusi kierrosta 15 kierroksesta. En ollut kuitenkaan ihan perillä siinä vaiheessa kisan kulusta, koska sain osuman toisesta pyörästä etuvasemmalta etukiekkooni ja kiekko alkoi heittämään sen verran, että sillä oli vaarallista ajaa. Näin kuitenkin edessäni viime vuotisen tiimikaverini vanhemmat ja kysyin saisinko kiekkoa lainaksi, mutta eipä apua herunut. Näissä tavallisissa kermiskisoissa, kun ei ole huoltoautoletkaa perässä, eikä myöskään takana tulleella luuta-autolla.. Uuden kiekon olisin saanut vasta 4 kilometrin päästä, joten oma kisani oli siinä. Harmittaa vietävästi, koska muuten ajaminen tuntui hyvältä. Tässä kisassa tiimilleni ei herunut muuta, kuin välikirivoittoja. Keskiviikkona on taas uudet kujeet muistaakseni Aarendonkissa.

Tänään kävin ajamassa 'palauttavan' lenkin, jonka pituudeksi tuli 100km ja keskinopeus 32,5km/h. Jos huomenna palauttelu onnistuisi paremmin. Kuulin myös tänään, että damagea saanut kiekkoni on saatu korjattua entiselleen. Nupinaa tuli vain renkaiden liimailusta ;)

2011-07-08T21:10:00.002+03:00

Päiviä,

olen nyt saapunut määränpäähän eli Hollantiin. Ensin kuitenkin kerron SM-kisojen kulusta omalta osaltani. Tempoon en siis osallistunut, koska en tuntenut olevani valmis henkisesti riepottelevaan nytkytykseen. Maantielle kyllä osallistuin, mutta tulos ei ollut ihan se odotetuin.

Aamulla pakatessa tavaroita, huomasin, että tulevan päivän lämpötila tulee olemaan minulle vaikea. Joku huusi lämpömittarin huitelevan 35 asteen paikkeilla ja lähdön lähenessä hikipisarat muuntautuivat karpalon kokoisiksi hikipalloiksi. Join jokaisella 17 kilometrin lenkillä yhden pullon, mikä kertoo, että niitä karpaloita tosiaan vierähti otsasta alas monia.

Kisan kulku oli sitä, että aina kun Pia Sundsted ampaisi hurjaan irtiottoyritykseen kuin hiiri, lähtivät muut kissamaiseen tapaan ottamaan irtiottoyritystä kiinni. Sitä leikkiä kesti melkein kaksi kierrosta kunnes pääjoukosta irtaantuu seitsemän kuskin irtiotto. Mielessäni ajattelin, että tämä ei ole hyvä juttu. Vajaan kierroksen päästä huomaankin itse munaavani kaikki mielessäni olleet tsäänssit, kun ennakkosuosikki Pia iskee kurviin. Mielessäni taisi siinä vaiheessa vain olla se, että 'älä pöllö nyt taas letaa, kun edellisellä kierroksella yks meinas jo kaatua tohon hiekkaan'. Yhtäkkiä edessäni onkin monen pyöräilijän mentävä rako ja huomaan vetäväni kiriä. Saavutan ja saavutan, mutta jalat lopettavatkin toimimasta. Edessä ollut kohde häviää näkymättömiin ja perässäni tullut kiittää ja ampaisee perään. Siinä meni 66% mitaleista. Otti päähän. Kai siinä ennen maalia tuli jotain vuorovetosysteemiä välissä vedettyä, mutta ei siitä sitten oikein tullut mitään. Kaksi kilometriä ennen maalia porukka alkoi ajamaan taas vaihteeksi vähän kisaa, mutta itse mokasin loppukirin täysin. Yksi meni ohitse ja annoin totaalisesti periksi ja taisi joku vielä liukua ennen maalia ohitseni. Viides sija, toisaalta pettymys, mutta 1,5kk sitten makasin sairaalassa, joten ei se nyt ihan surkeakaan ollut.

Silmäni kiiluvat jo ensi sunnuntaille, kun pääsen starttaamaan uuden teamin kanssa Belgian kermiskisaan. http://www.cyclingnews.nu/Dames%20Elite%20&%20Jeugd%202011/Wedstrijden%201.15%20&%201.16/Bulskamp10-07-2011.htm#Parcours Tuossa jotakin pientä tietoa siitä kisasta. Ei nyt mitenkään erikoinen kisa, mutta odotan sitä jo innolla. Siitä lisää tuonnempana.

2011-06-23T13:37:00.014+03:00

Nyt suuren inspiraation saattelemana ja Kaltsarin painostuksesta päivitän unohduksiin jääneen blogini. Siitä on jo kauan aikaa kun viimeksi olen kirjoittanut. On jäänyt kirjoittamatta Jarpin nimmarihausta, Gran Canarian kolmen viikon leiristä, opintopisteiden keräämisestä, spinningtuntien ohjauskerroista, rallista mökkitiellä, kaatumisesta yksin suoralla tiellä, Lattomeri-ajoista, Saksan viikon leiristä, pyörän vuosihuollosta, lentojen varauksesta Hollantiin, ensimmäisestä temposta pitkään aikaan, kaatumisesta ja samalla lentojen peruuntumisesta, toipumisesta, muutosta Porin Musaan, onkimisesta, Porvoon-ajojen voitosta, kummitädiksi tulemisesta ja kaikesta pienestä mukavasta, mitä tähän puoleen vuoteen on sattunut.

Duudsonien Jarpin nimmari on mieleenpainuva juttu, koska muistan tärisseeni kuin haavan lehti nimmaria pyytäessäni pikkuveljelleni Waltterille, vaikka itsehän sen olisin halunnut. Kädet tärisivit vielä autossa, kun olimme matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kentältä oli lähdössä kone kohti Gran Canarian kolmen viikon leiriä. Leiri jäi mieleen lähinnä sen takia, että vanhemmat olivat kuin herneitä nenään imaisevia teinejä. Jäi se toki myös mieleen sen takia, että vasta 20 päivän pyörän hinkuttamisen jälkeen mäki alkoi kulkea.

Olen nyt vuoden opiskellut Kansainvälistä kauppaa Rauman SAMK:issa ja vaaditut opintopisteetkin tuli kerättyä matkan varrella. Kelan ei siis tarvitse muistuttaa minua opintotukien takaisin maksusta. Pientä lisätienestiä sain yhdelle kuukaudelle, kun kävin Porissa vetämässä joitakin spinnintunteja, kun 'oikea' vetäjä oli poissa.

Kävin Raumalta usein pyörällä Porissa. Yhtenä päivänä otin cyclopyöräni ja lähdin taas kohti Poria. Tiet olivat suurimmaksi osaksi sulaneet ja liukkautta ei näkynyt mailla halmeilla. Tietenkin löysin sen ainoan mustan jään noin kymmenen kilometriä ennen määränpäätä ja kaaduin suoraan toisen polven päälle. Polvi oli pari päivää hieman kipeänä, mutta parantui yllättävän nopeasti. Arvet ovat kylläkin muistuttamassa minua vielä tästä hölmöydestä.

Polvi oli täysin parantunut, kun starttasin kauden ensimmäiseen kilpailuun Lattomerellä. Ajoin yleisessä sarjassa miesten kanssa ainoana naisena. Päivä oli todella tuulinen, mutta jalkaa tuntui olevan kohtuullisesti. Tipuin kuitenkin kolmannella kierroksella, kun tipahdin asfaltilta pientareelle. Vauhti tipahti totaalisesti ja olin sen verran takana, että takaani ei montaa äijää enää tullut ohitse. Olin lopputuloksissa 19.

Lattomeri-ajojen jälkeen otin mursumarsu Jarnon kanssa lennot sukulaisteni luokse Saksaan. Siellä oli tarkoitus ajaa viikko pitkiä lenkkejä ja tehopäiviä mäissä. Jarno oli kuitenkin lähtiessä hieman sairaana, mutta pystyi ajamaan koko viikon vaihtelevissa maastoissa. Minä sen sijaan sain kahden päivän jälkeen nähtävästi saman taudin ja tyydyin lepäilemään. Saksassa oli jo tuolloin todella lämmintä mikä kohensi kummasti mieltä. Tulevaisuudessa haluan lähteä myöhemminkin Kaiserslauterniin, koska sieltä löytyi todella paljon pitkiä mäkiä.

Saksan leirin aikaan tuli Sanomalehtiin juttu pyörän vuosihuollosta. Minä sain toimia mannekiinina ja esitellä miten pyörää oikein huolletaan. Toivottavasti kaikki osaavat pestä nyt pyöränsä ainakin SK:n seuduilla. Itse en sitä niin hyvin osaa.

Saksasta palauduttuani varasin menolennon Hollantiin, koska tarkoituksenani oli lähteä kokeilemaan onneani Rabo Lady Force nimiseen tiimiin. Lentoni oli tarkoitus lähteä 12.5. Sitä matkaa ei kuitenkaan koskaan tullut.

Oman seurani, Porin Tarmon, järjestämissä kilpailussa sain kokea epäonnea. Lauantaina ajoin pitkästä aikaa tempon mikä onnistui ihan kohtalaisesti, koska pääsin maaliin asti ilman itkupotkuraivareita kesken matkan. Sunnuntaina maantieajon loppukirissä alkoi porukan hermostuminen näkyä jo hyvissä ajoin. Viisi kilometriä ennen maalia 16-vuotiaat pojat, naiset ja koukkupolvet alkoivat hakea asemiaan tuleviaan loppukiriin. Huomasin kyllä, että porukka oli jotenkin erityisen hermostunutta. Melkeinpä enemmän kuin missään ajamassani kilpailussa. Kuitenkin jo kilometriä ennen maalia tapahtuu jotain, mitä ei toivoisi tapahtuvan kilpailutilanteessa eli kasaa. Kaadun ja totean, että ei käynyt mitenkään, mutta joku kuitenkin ajaa ylitseni ja en saa henkeä. Missään asennossa ei ollut hyvä olla ja hengittäminen oli todella vaikeaa. Ambulanssi tuli pienellä viiveellä paikan päälle ja kaikki epäilivät kylkiluiden murtumista. Sairaalassa röntgenkuvat katsottiin huonosti ja minut siirrettiin ortopediselle osastolle kylkiluiden takia. Minuuttia myöhemmin minut tultiin kuitenkin hakemaan pois, koska lääkäri oli todennut minulla olevan ilmarinta keuhkoissa molemmilla puolilla. Minulle laitettiin molemmin puolin pillit keuhkoihin, jotta ilma saatiin pois. Vasempaan puoleen toimenpiden jouduttiin tekemään kaksi kertaa.

Toipumiseen määrättiin kuukaudeksia lepoa ja lentokielto. Toivuin kuitenkin hyvin ja nopeasti. Neljä viikkoa meni ihmetellessä ja pieniä juttuja touhuten. Kyljet ovat vielä hieman hellänä, mutta luulisi parantuvan pian. Olin jo reilun kahden viikon päästä kolarista pyörän päällä, vaikka se pyörä oli mummis ja matka oli ehkä kolme kilometriä. Siitä asti kuitenkin melkein joka päivä olen ollut pyörän päällä ja lepo nähtävästi teki ihan hyvää. Toipumisjakson aikana muutin myös kirjani ja romuni Tikukujalle Jarnon kiusaksi. Tavarat ovat jo hyvin löytäneet paikkansa ja yhdessä asuminen on tähän asti sujunut hyvin kunhan vain muistaisin korjata omat jälkeni ;)

Reilu kaksi viikkoa sitten olin nimittäin ehkä jännittynein pyöräilijä Porvoon ajoissa. Olin varma, että vauhti ei riitä porukassa pysymiseen, mutta se kävikin yllättävän helposti. Ajoin kisan lähinnä tarkkailemalla, enkä tehnyt mitään suurempia ratkaisua missään vaiheessa. Viimeisellä kierroksella olin kyllä hetken neljän muun kanssa karussa, mutta pieni epävarmuus ajamisessa näkyi, enkä uskaltanut hirveitä ponnistuksia tehdä, joten se ryhmä ajettiin kiinni. Lopukiriin lähtiessä yritin kuitenkin pysyä kärjessä ja nähtävästi se onnistui, koska ylitin maaliviivan ensimmäisenä. Se tuntui mahtavalta! Mahtavalta tuntui myös se, että viime viikonloppuna sain pitää pientä kääröä sylissä ja saada kummipojaksi Luka Daniel nimisen pojan. Huikeaa päästä seuraamaan, kun pieni taapero kasvaa! Ehkä parin vuoden päästä voidaan käydä pienellä pyöräretkellä.

Sitten pientä tulevaa! Olen käynyt Porvoon kisojen jälkeen ajamassa pari viikkotempoa ja todennut, että SM-tempo on jätettävä Säkylässä väliin. Muuten olen mielestäni harjoitellut hyvin ja parit aluekisat maantiellä ovat osoittaneet, että kunto on hyvä. Tänään pidän totaalilepoa, kun tiistaina kävin pyörällä Porista Turussa ja eilen tosiaan yksi näistä viikkokisoista. Huomenna onkin sitten jo taas perinteinen Juhannuslenkki. Toivottavasti sadepilvet eivät osu meihin kamalan rankasti. SM-maantietäkin odotetaan jo malttamattomana ja sitä, että niiden jälkeen pääsee Hollantiin!

Hyvää Juhannusta kaikille !!

2011-01-25T17:02:00.004+02:00

Hola!

Mistä sitä taas lähtisi kirjoittamaan, kun tuntuu, että ei toisaalta ole tapahtunut mitään erikoista, mutta kuitenkin kaikenlaista. Joulun odotus meni pienessä flunssassa, joka meni aika nopeasti ohitse. Itse joulu (aattona n.30km hiihtoa -25 asteen pakkasessa, heh) ja uusi vuosi meni treenaillessa, joten hyvää alkanutta vuotta kaikille! Uusi vuosi lähti käyntiin juoksun merkeissä, kun kävimme perheen kanssa juoksemassa Uuden vuoden-juoksun Euraoella. Ei se juoksu ihan vanhasta muistista kulkenut, vaikka niin ajattelinkin. Paukusta täysillä ja nätti hyytyminen jo parin kilometrin jälkeen ja niin sanottu rytmi painui unholaan. Waltterille en sentään hävinnyt, mikä olikin koko juoksun päätavoite. (;) Joululomalla tuli myös käytyä kuntoajossa Uudessakaupungissa. Idean juju oli se, että päivän aikana sai ajaa 300km pyörällä kilometrin putkessa. Oma pääni riitti 200 kilometriin. Tuli myös voitettua kultamitali maailman surkeimmalla hiihdolla Satakunnan maakuntaviestissä lähinnä vain muiden joukkuelaisten hiihtäessä kovaa.

Itse tammikuu on sujunut ongelmitta. Raumalla treenit ovat sujuneet hiihdon ja uinnin parissa. Tänään kävin ensimmäistä kertaa cyclolenkillä Rauman maisemissa. Porissa treenit sijoittuvat lähinnän Isoonmetsään hiihtäen, Karhuhalliin pyöräillen ja lenkkeilyihin cyclopyörällä Lassila-Luvia akselilla. Kunto tuntuu kohoavan pikku hiljaa, mutta varmasti. Olen ajanut Karhuhallissa parhaimpia vetoja, mitä koskaan. Tulevan kolmen viikon leirin jälkeen luulen, että wattimittari saattaa näyttää vielä kovempia vauhteja ja watteja. Kieltämättä odotan leiriä jo innolla, koska ei tarvitse siellä kiskoa sataa vaatekerrosta päällekäin pysyäkseen lämpimänä.

Aloitin muuten Espanjan lukemisen koulussa! En uskalla kirjottaa mitään, ettei mene vahingossa väärin :D

2010-11-23T08:51:00.006+02:00

Hei,

uusi kausiharjoittelu on sujunut tähän mennessä mukavasti. En ole ollut sairaana, *koputtaen puuta*, viimeiseen kahteen kuukauteen ja se on jo pitkä aika. Muistelen vain viime vuotta, kun olin aina kaksi viikkoa sairaana ja kaksi viikkoa 'terveenä'. Nähtävästi tänä vuonna nautitut 50-75µg D-vitamiinia ja 20ml Floradixia päivittäin ovat auttaneet pitämään vastustuskykyni korkealla. Suosittelen niitä kyllä jokaiselle tällä hetkellä.

Olen onnellinen tällä hetkellä, sillä lumi on peittänyt ainakin Satakunnan seudun maan. Alkoi pikku hiljaa masentamaan tuo pimeys, mutta onneksi lumi tuo kivasti edes pientä pirteyttä tämän tytön elämään. Odotan vain, että lunta olisi jo niin paljon, jotta voisin päästä luonnon laduille hiihtämään. Nähtävästi Poriin on luvattu, että se mahdollisuus olisi jo tänä iltana, mutta uintiharjoitukset eivät salli lähteä hurjastelemaan Poriin ja takaisin. Raumalle voin odottaa latuja ehkä kahden viikon sisään? Levin lumileirille olen lähdössä Noormarkun Nopsan kanssa 4.11, kuten edellisten vuosien tapaan.

Karhuhallin treenitkin ovat alkaneet kaksi viikkoa sitten. Ensimmäinen vuoro meni ihan päin honkia, kun olin kaksi päivää intoillut liian kovilla tehoilla, eikä viikon tärkeimmästä harjoituksesta meinannut tulla yhtään mitään. Viime viikonlopun vuorolla meno oli kuitenkin jo erilaista ja sain tehtyä määrätyn harjoituksen puhtaasti läpi. Vedot tuntuivat jopa suhteellisen helpoilta.. Juorujen mukaan jopa kovempaa kuin yksikään veto viime vuonna ja ajoin silloin kuitenkin vuorovetona vedot ja nyt ihan yksin. Suunta on siis ehkä oikea.. Tosin sen näkee sitten taas ensi torstaina, kun joudun/pääsen ajamaan kuntotestin..

Kivaa alkavaa viikkoa,

Lotta

2010-10-20T15:36:00.006+03:00

Päivitykseni tälle sivulle näyttävät harventuneen jo harvennetusta tahdista jo ihan olemattomaan. Jotenkin on ollut vaikea motivoitua pitkien päivien jälkeen kirjoittamaan kertausta jo tapahtuneista asioista, vaikka niin minun kuuluisi tehdä. Viimeisen vuoden (viimeisiä kuukausia ei kuitenkaan lueta mukaan) on ollut tähän mennessä rankin, vaikka sitä päälle päin ei ehkä (=hyvinkin helposti) ole voinut nähdä.

Urheilu ei tuottanut enää sitä mielihyvää, mitä tapahtui aikaisemmin. Voiton janoaminen ei enää tuntunut kovin tärkeältä ja olin jo tyytyväinen maaliin päästyäni. Muiden olalle taputukset muuttuivat lähinnä kuran jauhamiseksi selkäni takana. Ei ollut helppoa lähteä yksin pyöräilyn perässä toiseen maahan, vaikka sitä kaikkein eniten elämässä halusi. Tuntuu pahalta ajatella, kuinka paljon on uhrattu kaiken sen eteen, mistä ei olekaan ollut ihan varma.

Nyt voin kuitenkin kyyneleet silmissä kertoa, että niihin asioihin on tullut muutos. Olen päässyt muuttamaan omilleni ja lähtenyt opiskelemaan kansainvälistä kauppaa Satakunnan ammattikorkeakoulussa Raumalle. Aloitin uintiharrastukseni uudestaan ja olen käynyt neljä kertaa viikossa uuden uintiryhmäni kanssa treenamassa viikolla. Kädet ovat olleet kovilla parin vuoden tauon jälkeen. Olen innostunut uudestaan pitkistä maasto- ja maantielenkeistä ja siitä kuinka se tuo hyvän olon.Sen tunteen kun pääsee konttaamaan kotiin rättiväsyneenä. Olen vihdoin löytänyt sen pitkään kadoksissa olleen janon, jossa haistatetaan kaikille närhen munat. Tämänkään hoksaamiseen ei tarvittu kuin kaksi ylimääräistä vuotta, joka sisälsi pykimistä omia vanhempia vastaan (lue; kahdenkympin uhmaikä). Tästä edes taidan kuunnella vain heitä, vaikka ei mistään mitään tietäisikään. Ei enää poraamista kisan jälkeen, että ketuiks meni, kiitos.

Tällä hetkellä parasta tässä jutussa on se, että minun itsessään on hyvä olla. Terveyteenikin ollaan puututtu ja kävin noin kaksi viikkoa sitten vatsatähystyksessä, mikä on ehkä kamalin toimenpide, mitä minulle on koskaan tehty. Tulokset tulevat viikon sisällä, vaikka pelkäänkin pahinta, että mahani on vain herkkä stressille.

Moni on tullut sanomaan usein, että 'Lotta, päivität blogias ihan hemmetin harvoin. Tee asialle jotain.' Se ei minun tapauksessani auta, joten yritän tekniikan ihmelapsena paneutua Twitterin saloihin ja päivitellä sitä yhtä tajaan kuin Facebookin tilapäivityksiä ja ne tulisivat sitten suoraan tänne. Sitten tekemisen puutteessa voisin kirjoitella pidempiä raapustuksia. Facessa kun tulee muuten roikuttua pitkin päivää.. Joten tämä vois sitten olla toinen muutos niin sanotun synkän ajan jälkeen.. (Kuulostaa jotenkin rankalta, että urheilu on elämä? Nice.)

2010-08-09T20:59:00.004+03:00

HOLA ! Pitkästä aikaa koitan taas taikoa pieniä taikoja ja saada itseni päivittämään kuulumisiani. SM-maantiekisojen jälkeiset päivät menivät lähinnä palautellessa taudista ja tehdessä vähän muutakin kuin pelkkää pyörällä junnaamista eli kävin maauimalassa kellumassa ja niin edelleen. (Pieni uintipistos muutenkin hieman ärsyttänyt tätä mimmiä, joten olisiko aika hakeutua takaisin jonkun uintiryhmän pariin ?? JOO !)

Jostain kumman syystä osallistuin myös ratapyöräilyn SM-kisoihin Turun velolle. Ne kisat eivät menneet todellakaan hyvin. Lihakset olivat sen verran väsyneet saman viikon treeneistä, että ylikovista vedoista radalla ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Lihakset eivät menneet hapoilla ja ajaminen näytti lähinnä pykimiseltä. Pientä kolarointiakin tapahtui eräajon viimeisessä lähdössä, mutta kaikki selvisivät kuitenkin naarmuitta. Ainoa plussa oli Kaarinassa tapahtunut huolto, kun näin pitkästä aikaa Linneaa, joka pitäisi myös saada ensi kaudeksi kuntoon ;) Waltsu ajoi kyllä ne kisat uskomattoman hienosti pokkaamalla kolmannen sijan kakkoselta ! Edes vähän lämmitti asia-pyöräily sinä viikonloppuna mieltä.

Ratakisojen jälkeen matkustin taas ajamaan Belgiaan. Ensimmäinen kisa oli 1.2 gategorian kisa Belgian Boezingessa. Olin hieman peloissani jaloistani, mutta toimivathan ne ihan hyvin. Mahikset oli kympin sakkiin, mutta tuli hieman törmäiltyä viimeisessä kurvissa ja 500 metrin loppukiri vauhdista zero oli aika mahdotonta. 19 sija kuitenkin lämmitti mieltä vaikean ajan jakson jälkeen. Parin päivän palauttelun jälkeen matkustimme teamin kanssa Ranskaan ajamaan Tour de Limousin kisa, joka sisälsi neljä todella haastavaa etappia kovien kuskien seurassa. Minulla ensimmäinen kisa sujui yli odotusten, mutta heti seuraavan päivän tempo vei jalat ihan täysin alta. Asento tempopyörässä oli suorastaan surkea. Uusi aika-ajotanko ja liian pitkä stemmi toi suuria ongelmia haastavalla radalla, joka sisälsi lähinnä korttelia ja mäkeä. Pyörän valinta olisi voinut olla parempikin, kun se maantiepyöräkin riveistä löytyi, mutta minkäs tekevälle enää mahtaa. Tempo veti muutenkin persuksen niin jumiin uudesta asennosta, että seuraavan päivien ajot menivät suoraan sanottuna penkin alle. Viimeisellä etapilla silmissäni viilsi jo maailmancup-kisa Vårgårdassa, joten hyppäsin huoltoautoon ja annoin ajatuksen viedä menojaan.

Minun piti vielä yksi kisa ajaa Belgiassa, mutta eivät siat päästäneet kuin 50 ensimmäistä viivalle korttelikisaan. Olin hyvin, hyvin vihainen, mutta luultavasti Riihikierrossa olisi ollut vielä vihaisempaa väkeä, jos olisin heti etappikisojen jälkeen lähtenyt heti rynnimään kisoihin. Harmittaa silti, kun reitti oli niin magee !!

Noh, kuitenkin, matkustin siis Ruotsin Vårgårdaan Suomen maajoukkueen ( Anne Palm, Sari Saarelainen, Laura Lilja, Virva Koski, Anna Lindström) kanssa. Sää oli aivan hanurista koko reissun ajan, mutta eniten hanurista oli se, että Palmin Anne törmäsi joukkuetempon kisa-aamuna auton kanssa ja päätyi sairaalaan. Reisi mokoma repesi ja rystysetkin pääsivät koto Suomessa leikkauspöydälle ja ihan vain sen takia, että autoilija ei katsonut oikealt tulevia. Se oli iso pettymys joukkueelle, mutta hoidimme kisan niinkin hyvin, että olimme sijalla 19 ! Tosin ennen kisaa oli pientä säheltämistä muutenkin, että ihan tosissaan ajettiin hyvin. En sitten kuitenkaan tiedä, mitä tapahtui kahdessa yössä tempon jälkeen, kun maantiekisassa piti ainakin parin suomalaisen päästä maaliin.. Kaikkien perässä kuitenkin luki dnf. Mielestäni siihen oli mahdollisuudet, mutta kaikki järjestelyiden yksityiskohdat jätän mainitsematta, mitkä minusta meni vikaan. Haiskahtaa jotenkin kovasti .... toiminnalta. Jos jotain hyvää hakee niin teamihenki oli loistava Suomen kamaralle asti!!

Suomeen palattuani reissasin melkein heti Kuopioon triathlon kisoihin tekemään pienen pienen comebackin. Piti vähän verestää muistia, mutta aika hakusessa oli. Uinti kulki odottamattoman hyvin, mutta sen jälkeen kun piti hypätä pyörä päällekin vielä ja juosta ! Pyörä oli ihan sanoinkuvaamatonta ja juoksu vielä enemmän ;D Juoksu oli lähinnä youtube-kamaa, mutta hopeinen mitali saatiin kaulaan ja uusi Festinan kello ranteeseen. Kivat kisat ja hieno keli. Ehkä ensi vuonna uudestaan ? Ps. JALAT ON KIPEÄT.

2010-06-28T19:56:00.002+03:00

Heipä hei,

Suomessa ollaan ja ei niin hyvissä merkeissä. Ikää tullut taas vuosi lisää ja flunssa painaa päälle vieläkin. Olin viikko sitten käymässä Belgiassa, jonka tarkoituksena oli, että ajaisin Hollannissa kolmen päivän etappikisan. Kisa oli juuri minulle tehty eli paljon sivari osuuksia ja tasaista tasaisen kovaa. Muun muassa yhdellä etapilla oli kaksi kolmen kilometrin pitkää siltaa. Ensimmäinen etappi oli 7.1 kilometrin tempoajo, joka sujui vielä ihan kohtalaisesti, mutta eroa kuitenkin kärkeen jo 1,5min. Voittaja oli Hollantilainen Kirsten Wild. Seuraavan päivän aamuna tunsin pientä väsymystä, joten pieni pelko jyskytti takaraivossa, että kipeäksi ollaan ehkä tulossa. Kisa ei todellakaan kulkenut odotusten mukaan ja putoaminen pienenpään porukkaan tapahtui jo 80kilometrin ajon jälkeen pahalla sivariosuudella. Seuraavana yönä tunsin kuinka toinen puoli kaulastani turposi ja korvat alkoi särkeä. Päätin sitten aamulla jättää starttaamatta, mikä oli aivan oikea ratkaisu, sillä kuume nousi illan tullessa.

Kipeäksi tuleminen pilasi myös maantiepyöräilyn SM-kisat Sulkavalla. Matkustin kipeänä Belgiasta kuumeen kourissa kotiin ja lämpö ei tahtonut laskea. Sairastelu ol vienyti kunnon kunnolla alas tärkeän päivän koittaessa ja ajamisesta ei tullut yhtään mitään, mutta maaliin asti kituuttelin ja toivoin, että maaliin olisi päästy porukassa. Toivo oli kuitenkin turhaa, sillä about 15km maalia kolme tyttöä pääsi irti ja se pysyi loppuun asti. Onnea mitalisteille !!

2010-05-21T13:03:00.001+03:00

Päivityksiä pitkän ajan takaa

Roeselaeren kisa viime kuussa ei mennyt aivan nappiin vatsavaivojen vuoksi, joten tuli pieni 'masennus' ja en oikein välittänyt päivitellä sivuja. Varsinkaan, kun Luxemburgin kisatkaan eivät ihan sujuneet, vaikka kyseessä olikin 1.1 ja 1.2 kilpailut minulle ei niin sopivalla reitillä. Ajoin kyllä molemmat kilpailut maaliin, mutta en siinä terävimmässä päässä kuitenkaan. Kilpailut olivat hyviä harjoituksia tulevaisuuteen. Kilpailut olivat muutenkin todella hektisiä ja kasat olivat tiuhassa.

Nyt on kuitenkin tullut myös onnistumisia. Kotona käydessäni osallistuin korttelien SM-kilpailuihin ja sieltä tuli viime vuotiseen tapaan voitto. Jalat olivat hyvät, vaikkakaan en päässyt irtiottoyrityksessäni irti muista tytöistä kuin vain viiden kierroksen ajaksi. Se on hienoa olla polttomerkitty aina tälläisissä kisoissa. Pieni hetki kotona teki myös muutenkin hyvää ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita. Nyt olen kuitenkin puolitoista viikkoa sitten jo tullut Belgiaan takaisin ajamaan kisoja.

Sain heti saapumispäivänä kännykkääni viestin, että haluaisinko lähteä kisamaan Saksaan kriteriumin merkeissä. Ajattelin ensin, että huh, ei varmaan ole kauhean hyvät jalat kaiken matkustuksen jälkeen, mutta lähdetäänpä silti kokeilemaan. Se kannatti, sillä pääsin tuulettelemaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa kolmos-podiumille kukkapuskan kanssa. Sää oli hieman kylmä ja jalat olivat alussa hieman tönköt, mutta kisan edetessä eteenpäin tunto jalkoihin tuli hyvin äkkiä ja napsin kisasta myös pari välikiriä tuoden hieman rahaa ja sitä saksalaisten kuuluisaa salamia. Kisarupeama jatkui heti seuraavana päivänä perjantaina tavallisessa kermiksessa. Jalat tuntuivat hyviltä ja ajattelin, että tänään on myös hyvä päivä. Kisa kulki puoleen väliin, kunnes ajoin pienen kanttarellin yli ja pyörä tumahti sen verran kovaa reunukseen, että upouusi wattimittarini irtosi telineestään ja lensi kauas luotani. Se oli sekunninsadasosan ajattelu ja kääntö takaisin hakemaan mittaria takaisin. Keltainen ihme kyllä löytyi, mutta tälläisissä kisoissa ei ole huoltoautoja monen montaa perässä vaan vain yksi ja ambulanssi. Tälläisessä kisa on siis todella vaikea päästä takaisin porukkaan, varsinkin kun jos pääjoukko on jo minuutin päässä, joten jätin kisan kesken ja keskityin seuraavan päivän kisaan, joka oli siis viime lauantaina. Kisa käytiin Houthalenissa ensimmäistä kertaa koskaan. Reitille oli saatu jopa hieman korkeuseroja ja olin yllättynyt, että minä olin porukan ensimmäisessä porukassa enkä toisessa. Kisan kulku minulla meni vain niin, että istuskelin porukassa ja lopussa vasta antaisin kaikkeni, mitä jaloista löytyy. Kisassa oli mukana Australian maajoukkue ja se tekikin lopuksi tulleen ryhmittymisen helpoksi, kunhan olisi lähellä Australiaisten 'junaa'. Se ei kuitenkaan ihan onnistunut ja olin hieman turhan takana, mutta sain silti hinattua itseni maaliviivan yli kolmantena. Olen siis päässyt tuulettelemaan jo kaksi kertaa tämän reissun aikana tänä vuonna ja olen tyytyväinen. Sunnuntaina olisi myös ollut vielä kisa, mutta siunasin sunnuntaina harjoittelulle kilpailemisen sijaan. Ajoinkin viiden tunnin lenkin porukkaryhmässä ja hauskaa oli !

Tällä hetkellä odottelen kisaan lähtemistä jonnekin toiselle puolelle Belgiaan, joka on vasta puoli kahdeksalta illalla. Myös huomenna on kisat, mutta en muista missä ja maanantaina kriterium Saksassa. Can't wait. Sitten tulenkin taas ensi viikon torstaina käymään kotona pääsykokeiden ja Viron Rattarallin takia. Sitten taas tänne takaisin ajamaan yksi kolmen päivän 2.2 kisa Hollannissa ja sitten SM-kisat.. Niiden jälkeen taas tänne takaisin ja toivon, että minut nähdään vasta aika-ajojen SM-kisoissa seuraavan kerran Suomessa. Aika tuntuu kulkevan kovin nopeasti....

2010-04-21T09:58:00.003+03:00

Ensimmainen kisa on ajettu. Kisa ajettiinkin sunnuntaina, eika lauantaina.. Oli vahan managerit ja ajajat hieman sekaisin viime viikolla, mutta haitanneeko tuo.

Kisa sujui kohdallani ihan kohtalaisesti. Olihan kisa ensimmainen tana kautena. 130 kuskin ryhmassa ajo ei kuitenkaan pienilla teilla ollut ihan heti hallussa, joten senkin takia menetin mahdollisuuteni paasta kisan ratkaisevaan irtiottoon. Koko kisa oli muutenkin taynna sivutuuliosuuksia ja nouseminen ylos karkeen oli melkein mahdotonta. Irtioton ollessa jo puolen minuutin paassa koitin tehda itselleni kisasta rankempaa ja yritin tehda iskuja, mutta yksin oli vastatuuliosuuksilla hyvin vaikea kestaa.. Viimeisella kierroksella kavi kuitenkin niin, kuten yleensa pitaa ja on tapana noin isossa ryhmassa, etta tuli kasa. Paasin mukaan tahan kekoon, mutta pahin 'vamma' on pikkusormessani ja on jo parantumaan pain. En kuitenkeen tuntenut missaan vaiheessa kisaa, etta olisin ylitsepaasemattoman tiukilla. Joten tasta on kai ihan hyva jatkaa. Eli ei sen kummempaa.

Seuraava kisa on Belgian Roeselaeressa 25.4. Sitten olisi ensimmainen ja toinen toukokuuta Luxembourgissa pieni etappikisa, kunhan saan lentoja vahan vaihdettua .. Kolmas paiva tulenkin sitten kaymaan kotona ajamaan SM-korttelit ja tekemaan parit paasykokeet.

2010-04-13T17:48:00.002+03:00

No onpas mennyt taas pitka aika, kun viimeksi olen tata sivustoa paivitellyt. Kuten kuitenkin huomaatte, aakkosista puuttuvat aakkosten pisteet ja muut tilpehoorit. Matkustellut siis olen. Pienena akkilahtona paatin lahtea Chebici-Iskun miesten kanssa Espanjan Benidormiin 11 paivaksi, tosin pojat viihdyttivat jutuillaan ja biiseillaan minua vain 7 paivan ajan ja lopun ajasta Focuksen tytot paakaupunkiseudulta.

Treenit sujuivat siis ensimmaisen viikon ajan poikien peesissa vauhdikkaasti. Leirin aikana tuntui jo, etta jalkoihin tuli vauhtia jonkun verran lisaa. Pitemmat maet jouduin ottamaan hieman kevyemmin, mutta lyhyemmat puikot pysyin ihan kohtuullisesti perassa. Poikien lahdettya, pidin ansaitun lepopaivan ja aloin heti seuraavana paivana treenaamaan muiden tyttojen kanssa. Heidan kanssaan ajoin pisimmillaan kuuden tunnin lenkin ylamakia hinkaten, tietenkin. Viimeisena paivana kavin antamassa pieneksi ajaksi vetoapua Heljalle ja Karoliinalle, kun he lahtivat hakemaan vuokra-autoa Alicantesta, jotta saivat tavaramme ja pyoramme kuljetetuksi lentokentalle. Hotellille takaisin paastyani minulla oli vain ja ainoastaan 20 minuuttia pakata pyora ja kayda suihkussa, hyvalla avustuksella se kuitenkin onnistui.

Viime perjantaina lahdin siis jatkamaan matkaani ja matkani vaihe on nyt Belgian Loenhout. Kavin jo lauantaina tsekkaamassa tiimin kanssa tulevan Roeselaeren reitin (ja oli muuten aika kova treeni). Maasto on talla kertaa hieman vaativampi, mita viime vuonna, mutta katsotaan miten taman likan kay siine kisassa parin viikon paasta. Ensimmainen kisa on kuitenkin ensi lauantaina taalla Belgiassa. Kunto talla hetkella vaikuttaa kohtuulliselta, mutta viela hieman vasyneelta leirin jalkeen.

2010-03-21T15:36:00.003+02:00

Houbsan,

täältä suunnasta kuuluu välillä hyviä uutisia, sillä sain viikolla tietää, että helikobakteeri on mahastani saatu häädettyä. Toivon, että vatsavaivat ovat nyt menneen talven lumia. Huomaan kyllä, että vatsa ei ole ihan vielä palautunut rankasta antibioottikuurista, mutta hyvään suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

Toinen hyvä uutinen on se, että uusi Trek-pyöräni on saapunut Riihikierto neloseen viihdyttämään minua. Tällä kertaa pyörä näyttää koottuna tältä=

Kuvasta on voi kuitenkin huomata, että sääolot pihalla eivät sovellu tällä hetkellä maantiepyöräilyyn, ainakaan tuolla pyörällä. Eilen kävin kuitenkin porukkalenkillä cyclolla, mihin oli laitettu maantierenkaat. Ei tarvinnut kuin parissa kohdassa hieman varoa jäätä. Muuten pystyi ihan hyvin ajamaan.

Niin tai näin, on minun etelään lähtöni taas lähempänä toteutustaan. Tarkkaa päivämäärää ei vielä tiedetä, mutta parin viikon sisällä en enää tämän maan seuduilla polje.

2010-03-08T17:48:00.002+02:00

Gran Canarialta ollaan nyt koko perheen voimin palattu. Oli pientä hässäkkää, sillä isäni ja minun passini olivat vielä eilen hyvin, hyvin kadoksissa. Pienten murahdusten jälkeen tajusin alkaa etsiä tulovaatteistani passeja ja löysinkin ne sitten tietokonelaukustani. Pääsimme siis onnellisesti lähtemään kohti kotia. Auton kanssa oli kyllä pientä ongelmaa, kun se oli seissyt Helsinki-Vantaan parkkipaikalla sen kolme viikkoa. Hieman oli jäässä, mutta aamu kuudelta pääsimme turvallisesti Noormarkun Mäntylään.

Treeneistä en ole vielä tehnyt minkäänlaista yhteenvetoa, mutta joka päivä treenasin ja treeni tunteja tuli lähemmäksi 100. Lähinnä poljin pelkästään pyörällä, mutta kävin myös välillä uimassa ja juoksemassa. Iltaisin harrastin yleensä vielä myös pienen pilateshetkisen.

Alkuleiristä meno oli aika vaikeaa helikobakteerikuurin takia, mutta päivien edetessä voimat palautuivat ihan hyvin kehoon. Sykkeet olivat aika tapissa ensimmäisten päivien aikana, vaikka ei niin pahalta tuntunutkaan, mutta se on muutenkin normaalia, kun pääsee jauhamaan erilaista maastoa kuin kotona. Viimeisinä päivinä tehdyt treenit menivät jo odottomattomankin hyvin lähtökohdat mukaan ottaen. Yhtenä päivänä kävimme tekemässä mäkivetoja ja jäin viime vuotisesta ajastani ilman kiriapua 25sekuntia, joten ei tässä ihan rapakunnossakaan olla. Ottaen huomioon, että viime keväänä olin todella hyvässä iskussa.

Kelit olivat melkein koko leirin ajan aurinkoiset. Alkupäivinä oli pientä sadetta, mutta ei haitannut treenaamista. Lämmintä riitti.

Nyt on pieni palautumisjakso ja viikon päästä mahasta kontrolliin varmistamaan, että onko bakteerit häädetty vai ei. Kohta puoliin pitäisi lähteä katsomaan tykkimiestä Niinisalon sotkuun. :)

2010-02-08T22:01:00.003+02:00

Heipsan!

Aikani on kulunut viime viikon ajan terveyteni hoitamisessa. Vatsataudin jälkeen olin aika kovassa nestehukassa ja luultavasti sen ansiosta vastustuskykyni petti ja sain taas flunssan hoidettavakseni. Lauantaina kävin kuitenkin ajamassa aivan hissua ja illalla kävin kokeilemassa Zumbaa. Oli ihan kivaa kokeilemassa jotain uutta. Sunnuntaina pidin kuitenkin lepopäivän vielä ja olin kannustamassa Noormarkun Nopsalaisia voittoon piirinmestaruuskisoissa. Tänään kävin aamupäivällä hiihtämässä, mutta kroppa nosti aika herkästi sykkeet ylös vielä, joten rauhassa mennään vielä.

Rauhallisuuteen on muutenkin syytä, sillä kahden vuoden vatsavaivoihini on nyt löytynyt syy. Testitulosten mukaan minun vatsastani löytyi helikobakteeri, joka häädetään viikon lääkekuurilla ja toivon, että sillä tavoin se saadaan häädettyä kropastani kokonaan ja oksentelu ja muut mahavaivat voivat olla historiaa. Toivottavasti ei tule muuten mitään jälkitauteja, sillä matkaamme sunnuntaina isäni kanssa Gran Canarialle kolmeksi viikoksi. Siellä olisi nyt todellakin kiva saada kunnon leiri aikaiseksi. Ja jos nyt teistä sattuu olemaan 14.2-7.3 välisenä aikana siellä treenaamassa niin viestiä voi laittaa osoitteeseen lotta.lepisto(at)hotmail.com.

2010-01-21T14:00:00.003+02:00

heijsan!

Tässä viimeisten kolmen päivän aikana on tullut tehtyä oikein kunnon tyhjennysharjoitus. Maanantaina, kun lähdin aamulla vetämään spinningtuntia jo kello seitsemän tunsin, että maha kiemurtelee oudosti. Ajattelin, että jännitän vain kyseistä tuntia. Tunti meni ihan hyvin, mutta kun pääsin takaisin kotiin, oli juostava halaamaan vessanpyttyä ja kertoa sille norjaksi tapahtuneesta. Maanantai ja tiistai menivät siis halaillessa ja ajattelin, että keskiviikkona voi jo lähteä kevyelle lenkille, mutta kuinkas ollakkaan mahavaivat siirtyivät toiseen puoleen kropassa ja yksi päivä lisää tyhjennystä. Nyt on posket hieman lommolla, ainakin niin luulisin.;D Illalla kohti spinningiä.

Viikonloppu tulee olemaan erikoinen, sillä aion osallistua talvitriathloniin. Kisa käydään Porissa niin, että lauantai iltapäivällä käymme uimassa kilometrin ja seuraavana päivänä eli siis sunnuntaina hiihdämme kympin ja juostaan päälle vitonen. Koko lysti maksaa uimahalliin sisäänpääsymaksun, että kaikki ovat tervetulleita!

2010-01-13T19:48:00.002+02:00

Vuoden ensimmäiseen päivitykseen meni kyllä nyt vähän liian kauan aikaa.. Sori!!

Treenit ovat kuitenkin sujuneet ihan hyvin paria kömmähdystä lukuunottamatta. Vuoden vaihdos tapahtui todella rauhallisissa merkeissä. Pidimme Noormarkun läksiäisjuhlat, kun liityimme naapurikaupunkiimme Poriin. Orava säilyy kuitenkin iloisesti mielissämme, emmekä unohda sitä koskaan, aamen.

Pari päivää vuotta 2010 vietettiin rauhallisesti kunnes oli Katan ja Antin häitä juhlittava Reposaaren kirkossa ja Karjarannan Suomalaisella klubilla. Häät olivat kerta kaikkiaan ihanat ja varsinkin morsiamen puhe tuotti minullekin kyyneleitä poskille.

Häistä asti viime lauantaihin, treenit menivät hyvin ilman mitään ongelmia. Aamulla kävimme vetämässä vetoja Karhuhallilla ja iltapäivällä olin hiihtämässä, jonka jälkeen menin pelaamaan sählyä Chebici-Isku teamin leirille Porihallille. 40 minuuttia menivät hyvin kunnes tuli tilanne ja hieman yllytettynä juoksin kuin tuli hännän alla, mutta vastaiskuna jotenkin vain törmäsin vastapelaajaan ja kaaduin suoraan nilkkani päälle. Nilkka turposi kohti iltaa kohden kananmunan näköiseksi patiksi. Se kuitenkin laski kylmä- ja sidehoidolla. Seuraavana päivänä käveleminen oli kuitenkin vaikeaa, mutta lähdin silti kuitenkin hiihtämään ja se oli hyvä juttu. Sillä iltaa kohden jalka tuntui taas paljon paremmalta, kun verenkierto oli hiihdon aikana lähtenyt kiertämään. Nyt jalka näyttää vain rumalta ja käveleminen on jo ihan ok.

Minusta tuli muuten toissa päivänä sotaleski. Poikaystävä lähti siis armeijaan, nyyh..

2009-12-28T22:19:00.002+02:00

Heipsan pitkästä aikaa!

Lähdimme perheemme kanssa 18.12 viettämään joulua Lapin Luostoon. Joulu sujuih hiihdellen, syöden ja oleilusta nautiskellen. Poikaystävänikin oli mukana ensimmäiset viisi päivää, jonka jälkeen hän matkusti oman perheensä luo viettämään joulua. Joulu'leiri' meni flunssan jälkeen ihan hyvin. Levin kilometrilukuihin en kyllä päässyt, koska Luoston maasto oli minusta paljon rankempaa kuin Levillä.

Porissakin olen käynyt hiihtämässä kolme kertaa tulomme jälkeen. Täällä tosin on ollut hieman vähemmän pakkasta, mutta tuuli on aivan eri luokkaa kuin Lapissa. Jos täällä olisi 20 astetta pakkasta niin ulos ei uskaltaisi tuulen takia edes mennä. Voi melkein jäätyä pystyyn, hyrr. Tosin tänään oli jo plussakeli, eikä suksi pitänyt perinteisellä yhtään..

Nyt odotellaan uutta vuotta ja uusia kujeita!

2009-12-08T15:42:00.003+02:00

Levin leiri on saatu päätökseen viime lauantaina ja palautuminen on sujunut hyvin. Kuudessa päivässä hiihdin 28 tuntia, jossa ajassa kilometrejä kertyi 300. Pisin lenkki oli 4 tuntia ja lyhin oli 1,5h, josta voi siis päätellä, että hiihdin joka päivä kaksi kertaa. Paitsi yhtenä päivänä, kun väsymys meinasi iskeä. Olen tyytyväinen viikon saldoon. Nyt pitäisi odotella kymmenen päivää vielä, kun lähdemme perheen kanssa Luostolle jouluksi hiihtämään. Tämän välin aikana pysyttelenkin kiltisti pyötän selässä ja teen muita mukavia asioita.

Tänään kävin hierojalla, joten aloitin valmistautumisen jouluun tekemällä piparkakku taikinan ja paistamalla joululimppua. Tunnin päästä saapi maistaa millaisia tekeleitä tuli..

2009-11-30T20:40:00.002+02:00

Niin ja hiihtoa on muuten kertynyt nyt kahteen päivään ihan kiitettävästi eli 9,5 tuntia eli +/- 11o kilsaa.. Hyvin menee, ainakin vielä!!Tänään tein myös aamupäivällä vk:ta 45 minuuttia.

PS: kirjoitin tämän viime perjantaina, mutta nähtävästi en osannutkaan julkaista...

2009-11-27T18:17:00.004+02:00

Huomenna olisi tarkoitus matkata Lappiin. Lähden taas viime vuotiseen tapaan Noormarkun Nopsan kanssa Leville viikon kestävälle hiihtoleirille. Toivottavasti tällä kertaa jäisi ne rakot kotiin ja pystyisi jokaisen lenkin tekemään vaivoitta. Viime vuonna jouduin kerran lähtemään kesken lenkin takaisin kämpille vaihtamaan pertsan kamoista vapaalle, kun jalat eivät enää kestäneet pertsan monoja..
Tänään kävin ennakoivasti jo ostamassa rakkolaastareita ja Leuko Sportin teippiä. Naamarasvankin voisi tällä kertaa ottaa mukaan, kun viime vuonna se sattui unohtumaan ja iskin naamaan pelkkää vaseleliinia, kun muuta ei sattunut olemaan mukana.. Hienosti kiilsi.. Yhtään en ole vielä pakannut matkaa varten, joten taidan tästä koneen äärestä mennä täyttelemään kapsäkkejä.

2009-11-18T22:05:00.003+02:00

Lauantain treenit menivät mukavasti. Aamulla tein vetoja Karhuhallissa Tompan peesissä ja kun pääsin kotiin suuntasin isäni ja parin muun hepun kanssa Noormarkun retkeilyreitille maastopyörillä. En tosin ehtinyt ajamaan kuin kaksi tuntia, kun piti lähteä 'vahvistukseksi' pelaamaan sählyä Iskun leirille, kun pelaajat olivat heillä vähän vähissä. Sunnuntain treenin tein maastolenkkeillen. Tunteja kertyi sateisessa Porissa noin neljä.

Alkuviikon treenit ovat pääasissa kuluneet maasto ja spinningpyörien selässä. Tänään kävin myös pelaamassa jo vakituiseksi tulleen sählyvuoron.

Huomenna olisi luvassa uutta, sillä olen menossa kokeilemaan pilatesta.. Moni on sanonut, että sen avulla kaikkoaa selkäkivut? Eli ennaltaehkäisen mahdollisesti tulevia vammoja ainakin kokeilun vuoksi.

2009-11-12T17:24:00.003+02:00

Moip.

Mitäpä tässä on tapahtunut.. Eipä oikein mitään kummallista kuin treeniä ja treeniä:) Eli ihan hyvää kuuluu! Treenit ovat menneet hyvin ja terveenäkin olen pysynyt. Sikainfluenssarokotteenkin käyn hakemassa, kun sen ei-riskiryhmäläinen saa.

Tai no onhan tässä nyt jotain tapahtunut kuitenkin.
Hyppään nyt yhtäkkiä toissa viikkoon sillä silloin sattui ja tapahtui. Sain Turusta ja Kaarinasta itselleni vieraita. Turkulaisen eli Terhin kanssa kävimme perjantai aamupäivällä lenkillä tsekkaamassa Noormarkun retkeilyreittiä, jossa on Noormarkun parhaat maastot. 1.20h jälkeen olin hieman Terhiä edellä näyttämässä maastoa ja yhtäkkiä takaa kuului loiskis. Ajattelin, että voi apua jos se nyt sinne humpsahti. Ja sieltä se tuli pää märkänä sanoen, että tässä taisi olla äkkisyvää... Linnean kanssa saatiin muuten vain viikonloppuna todella hyvät setit treenien merkeissä. Ja Linnea voitti keilahallissa palkinnon parhaasta puvusta, joten Linnea sai olla päivän keijuna.;)

Viime viikonloppuna olimme perheeni kanssa pyöräilijöiden päättäjäisristeilyllä pitämässä hauskaa muiden pyöräilyn ystävien kanssa. Pääsin Veikkasen Jussi ja Ketosen Carinan kanssa estradille kertomaan menneestä kaudesta ja tulevasta kaudesta. Itse en ole ihan sata varma vielä, että mitä ensi kaudella tapahtuu, mutta eiköhän aika tuo tullessaan jotain.

Tällä viikolla ollut kohokohta on se, että sain houkuteltua poikaystäväni kanssani maastolenkille! Hyvin meni juurten ja kivikkojen ylittämiset ilman klosseja ja muita hienouksia tavallisella Harolla.

Lauantaina olisit tarkoitus mennä ajamaan karhuhallille taas rataa ympäri ja viettää neljä kuukautta myöhässä olevat synttärini sukulaisten kesken.

2009-10-23T21:28:00.002+03:00

Treenikausi on avattu ja treenit ovat sujuneet ihan hyvin. Olen tehnyt peruslenkkejä suurimmaksi osaksi maastopyörällä ja muutenkin monipuolista treeniä. Tälläkin hetkellä jalat ovat 'hellänä' eilisen kuntosaliharjoituksen takia. Huomenna olen menossa maastolenkiltä suoraan uimahallille tekemään uintitreenin porilaisten triathlonistien kanssa.

Vaikka siltä nyt tuntuisi, että kaikki olisivat tähän asti menneet nappiin niin se ei ole totta. Pari viikkoa sitten meillä täällä Porissa oli vuosittainen Tour de Pori ja aavistin jo aamulla hieman, että kurkussa kaikki ei ole kohdallaan. Neljän tunnin ajon jälkeen sanoinkin äidille taukopaikalla, että vie minut kotiin, koska 'rypäleitä' alkoi ilkeästi nousemaan kurkusta ylös. Seuraavana päivänä kuume nousi vähän yli 37 asteeseen ja sitä seuraavana 38 asteeseen ja vielä sitä seuraavana päivänä vielä 39 asteeseen. Kaiken kukkuraksi, kun kuumeeni laski, tunsin korvassa ihmeellisen tunteen. Se oli lastentauti se, eli korvatulehdus. En muista milloin viimeksi olisin korvatulehdusta sairastanut, vai olenko edes koskaan? Mutta vointi on nyt hyvä ja olen tämän viikon treenannut jo normaalisti.

Erikoista tällä viikolla on myös ollut se, että olen käynyt Kuntornissa vetämässä spinningtunteja. Viimeksi tänä aamuna. Hiki virtasi ja hauskaa oli!

2009-10-01T15:33:00.002+03:00

Off-season on pidetty. Ei sitä kestänyt kylläkään kuin reilu viikko, eikä sekään ilman urheilua. Aloitin jo pyöräilyn viime maanantaina jolloin kävin isän kanssa pyörittelemässä pari tuntia. Tiistaina käytiin pikkuveljen ja isän kanssa maastolenkillä, johon mahtui mukaan makkaran paistot laavulla. Oli ihan mukavaa! Sainpahan taas pari mustelmaa jalkoihin eli niiden merkeissä rämmitään seuraavat 4-5 kuukautta.

Tänään olen käynyt vähän polskimassa ja yrittänyt saada lihaksia kipeiksi kuntosalilla. Hauskaa puuhaa sekin. Vielä olisi tarkoitus lähteä rämpimään metsäpoluille.

2009-09-23T14:35:00.003+03:00

Päivää.
Nyt on taas luvassa Lottamaisia tarinoita, koska auttavaa välikättä ei ole nyt saatavilla. Se tarkoittaa siis sitä, että olen palannut Suomeen. Viimeisimmät kilpailut meni aivan plörinäksi, sillä pieni flunssa ei ottanut lähteäkseen. Onneksi sain kuitenkin pari ehjää kilpailua tehtyä.

Nyt olen aloittanut pyöräilystä 'off-seasonin'. Pientä urheilua tässä kuitenkin olen harrastanut. Eilen päädyin kahden vuoden jälkee rullaluistelemaan. (En kaatunut.) Tänään olen ollut jo noin kolme tuntia metsätöissä ja illalla ajattelin käydä testaamassa sählytaitojani. (Pyydän kuitenkin jo anteeksi jos satun hakkaamaan jonkun jalat tohjoksi.)

'Pitäisikö Lotan mennä armeijaan'-testitulosten äänet jakautuivat kaikille vaihtoehdoille suhteellisen tasan. Kuitenkin 40% äänistä meni vaihtoehdolle 'Sen pitää vain ja ainoastaan polkea pyörällä'. Toive siis toteutukoon. Olen kuitenkin hyvin pettynyt, että joku luulee minun olevan niin heikko, että en sitä täysvarustusta jaksaisi kantaa.. Eihän minun sitten olisi koskaan pitänyt jaksaa oikein mitään muutakaan raskasta? (Kuten pyöräilyä, hah?) Ja huomennakin olen menossa metsään taas rämpimään. Kokemusta siis olisi ainakin kosteista lokakuun päivistä, joten miksi ei siis öistäkin?

2009-09-13T16:33:00.001+03:00

Huomentapäivää kaikille pyöräilyfanaatikoille. Tänään oli tarkoituksena osallistua pyöräilybakkanaaleihin Belgian sydämessä, Flanderin aroilla, lehmänlannan ja sateen keskellä. Valitettavaa on, että aikeeksi tämä vain jäikin, sillä eilen illalla minua kiukutti. Olennaista kisaamattomuuden kannalta on tietenkin kiukutuksen syy, ei niinkään itse kiukutus. Eli, olo oli/on kuin mankeloidulla, lahnamainen, hengitys kuiva jne.

Olen siis taas kipeänä, voihan fagerholm!

Olo ei kuitenkaan aivan mahdoton, eikä lämpöä ole, joten
toiveissa siintää ihmeparantuminen huomiselle, ja että jotenkin saisi vielä tämän vihoviimeisen kisaviikon vedettyä läpi, kunnialla tai ilman.

Asiasta asepalvelukseen: aamiaispöydässä paljastin palasen sisimpääni; olen misandristi, näin vapaasti ilmaistuna. Toisin sanoen, tahdon armeijaan. Komentamaan miehiä, alistamaan, nöyryyttämään. Kenties myös koettelemaan omia rajojani, mutta se on sivuseikka. Teltassa en tahtoisi nukkua, ainakaan syyssateilla. Raja se on sekin.

Mainittakoon vielä, että minulta ei riitä ymmärrystä nettispekuloijille, jotka epäilevät uudistuneiden blogitekstieni olevan päihteidenkäytön seurausta. Kuulkaas ilvekset ja muut metsänelikot, sitä kutsutaan assosiaatiokyvyksi. Jos assosiaatiot nyt sattuvat osumaan logiikkahermoon, niin niistä voi muodostua nk. tajunnanvirta, joka taas voi olla monen saavuttamattomissa ilman luovuusjuomaa. Ja sellaisia juomia eivät urhelijat kisojen keskellä kuluta. Ugh.

2009-09-11T00:28:00.002+03:00

Oikein hyvää myöhäisiltaa rakkaat sananlaskijani.

Olen ja inhonsekaisin tuntein seurannut viimeisimmästä blogimerkinnästäni siittynyttä diskurssia internetin virtuaalimaailmassa, ja tavoistani poiketen olen päättänyt vastata useilla eri palstoilla esitettyihin suorastaan pöyristyttäviin syytöksiin, joiden mukaan blogini sisältö ei olisikaan omaan hengentuotettani. Tämä moraalisesti arveluttava syytös ei pidä paikkaansa, vaan on täyttä humpuukia.

Toinen väite, joka loputtomasta spekulaatiosta on derivoitavissa, on epäilys nollatoleranssin puutteesta. Tämäkin väite on paikkaansapitämätön, ja sen esittäjät tulisi alistaa vähintään kolmen tunnin mittaiselle Margareth Thatcherin kootut puheet- kimaralle. On kohtuutonta luulla, että naisurheilija voisi olla luova vain ja ainoastaan vaikutuksen alaisena tai jos on mies. Tai vieraillut Amsterdamissa. Tällainen luulo voidaan rinnastaa jopa sovinismiin, ja sellaisesta minä en pidä.

Päivän tapahtumiin: ajoin kolmen tunnin alivauhtisen (kyllä vain, triatlontermi) lenkin, jonka tarkoituksena on mitä ilmeisimmin ajaa alivauhtia. Älkää kysykö enempää. Lopun päivää vietin tylsistyneenä makuukammiossani, sillä aina ilahduttavan kohteliaat ja lipevät poikaset olivat viettämässä päivää jossain Flaamien Ardenneilla, mukulakivien ja seinänousujen valtakunnassa. Itse en valitettavasti reisi päässyt mukaan, sillä järkeiltävissä olevista syistä on selvää, että alivauhtisen harjoituksen aikaansaaminen edelläkuvatussa valtakunnassa ei olisi ollut kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista.

Seuraava starttini on sunnuntaina, yllätys yllätys, juurikin edellämainitulla alueella, joten jonkinlaista nousua on ainakin odotettavissa. Normaalisti en nousuista juurikaan innostu, mutta nyt minut on saatu psyykattua sellaiseen transsiin, että oksat pois kaikilta nousuilta ja muilta sen tapaisilta, possujuniltakin. Kunto nimittäin alkaa näyttää itseään, ja odotan viimeisistä kisoista vielä edellistä viikonloppua parempaa tulosta. Antaa siis reisien hoitaa puhumisen. Norjaksi.

Ehkä muuten olette, rakkaat lukijani, ihmetelleet miksi Norja esiintyy blogissani niin kovin tiheästi. Reisi. Se johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että huoltopoikani (ne komeat) ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita kyseisestä maasta, ja alkaneet jopa opiskella norjaa lähestyäkseen mahdollisia morsian-ehdokkaita pyöräilykilpailujen yhteydessä, päästäkseen pikaisiin naimisiin ja saadakseen sitä kautta pikapassin Norjaan. Mutta miksi juuri Norja, kysytte. Kysymyksenne on oikeutettu ja looginen, mutta vastaus siihen ei sitä samaa ole. Poitsujen mukaan Norja on hieno maa, monipuolinen, pitkä, muttei kovin leveä. Kauniskin on kasvoiltaan mokoma.

Myönnettäköön, että edes naisen epälooginen logiikka ei aina pysy huoltajieni kannoilla, mutta siitä huolimatta reisi yritän ymmärtää. Ja pysyä kaukana, kun talon toisen päädyn huoneesta kantautuu iltaisin tyttömäinen kikatus. Reisi.

Lopuksi selvennettäköön, että tässä weblog- merkinnässä satunnaisen epäsäännöllisesti esiintyvät reisi- sanat on laitettu sinne ajanvietteeksi tietyillä foorumeilla vaikuttaville sananhavaitsijoille/laskijoille. On enemmän kuin palkitsevaa tietää olevansa hyödyksi ja huviksi, ehkä jopa päivän tarkoitukseksi tässä harmaassa syyssäässä.

2009-09-10T12:07:00.001+03:00

Heipä hei kaikki ihkut pyöräilyihmiset! Tänne Belgiaan kuuluu oikein 
hyvää, aurinko paistaa maireasti siniseltä taivaalta kuin Naantalissa 
konsanaan.

Ajoin lauantaina pyörällä kilpaa, kuten myös sunnuntaina ja 
maanantaina. Uhmasin minulle osoitettuja vihjauksia, joiden mukaan 
ajan jalat altani, jos starttaan kolmena päivänä putkeen, mutta hei, 
ajamaanhan tänne on tultu, ja jos ne jalat on joskus ajettava altansa, 
niin nyt on se aika, jos koskaan. Nih.

Lauantaina starttasin kermikseen Belgian rannikolla, jossa Atlantti 
pauhaa rannoilla kuin tahtoen syödä suihinsa kaikki pienenpienet 
pyöräiljätyttöset, ja tuuli, joka tahtoo nostaa korviin kaikki 
kilpailua seuraavien tyttösten hamoset.
Kilpailu itsessään sujui aktiivisesti, joukkueenjohdon 
tienvarsiohjeita seuraten.
Sijoitus ei ollut mikään erityinen, sillä pelotonilta karannut 
tyttöporukka oli jo vienyt kaikki kärkisijat, ja kun peloton vyöryi 
betonisten kuilujen läpi vellovana, hikisenä kollektiivina kohti 
maaliviivaa, keskityin jo kuikuilemaan maalisuoralla odottavia, ah 
niin komeita Chebicin huoltopoikia, jotka olivat saapuneet kaukaiseen 
merenrantakylään seuraavaan femi-reisien jylläämistä keskellä 
länsi-Flanderin tasankoja.

Sunnuntaina vuorossa oli startti, missäpä muualla kuin 
länsi-Flanderissa. Tällä kertaa reitti oli ohi katolisen kirkon, ja 
hartaana luterilaisena pidin tätä ehdottoman syrjivänä, tasa-arvoa 
tulisi nimittäin vaalia myös kisareittien valinnassa. Kuin iskuna 
kasvoille, tapahtui kisan aikana tilanne, joka olisi voinut tehdä 
minusta osan katolista kirkkoa, kirjaimellisesti. Tämä jäi kuitenkin 
vain kuriositeetiksi, onneksi, sillä kirkon kivinen seinä ei 
houkutellut enempään. Itse kilpailu meni hiukan kuten lauantainakin, 
ryhmä tyttöjä, mukaanlukien oman seurani misu, karkasi loppumatkasta, 
joten vietin aikaa ns. kannella, odotellen sitä kuuluisaa massakiriä, 
jossa reidet puhuvat ja keuhkot vinkuvat, kuin porsaat karsinassaan 
keskellä Belgian tasankoja, joilla tuuli taukoaa harvoin ja sade 
hukuttaa viimeisenkin toivonpilkahduksen. Sijoitus oli 11., eli 
mukiinmenevä. Tämän voi tietenkin olettaa riippuvan mukista, mutta 
otetaan nyt sellainen sopivanlainen. Ei muovinen.

Maanantain, tuo päivä, joka oli vievä jalat altani. Startti jossain 
kaukana, liekö länsi-Flanderissa, iltapäivällä. Vuorossa normaalihko 
70km:n kisa, ainoana erikoisuutenaan se, että se käytiin 
kortteliradalla. Hmmm. Kisaan lähdettiin huoltopoikien mukaan 
äärimmäisen rauhallisen oloisesti, mutta se vaikutelma murskaantui 
heti ensimmäisen kierroksen lopulla, kun pieni mutta äärimmäisen 
reidekäs joukkomme ilmaantui maalisuoralle kuin hiihtokisassa 
konsanaan, pitkässä jonossa, reidet omaa kieltään puhuen. Omani 
puhuivat norjaa.

Kilpailua värittivät useat, lukuisat, jopa loputtomat 
irtiottoyritykset, jotka kuitenkin tulivat kiinniajetuiksi äärimmäisen 
vahvan Iso-Britannian joukkueen toimesta. Itse tarkkailin tilannetta 
ja päätin jopa sivuuttaa joukkueenjohdon ohjeet kovasta yrittämisestä 
lopussa, odottaen sen sijaan loppukiriä, jossa koin olevani vahvoilla 
tuona armon päivänä. Tulimme kuin tulimmekin kiriin yhtenä kappaleena, 
ja viimeisen mutkaan jälkeen asemani olivat hyvät, ja nappasinkin 
kiristä neljännen sijan. Parempaankin olisi ollut rahkeita, mutta 
sellaista on kiriminen, marginaalit pieniä kuin millimetrit 
viivaimessa. Kisa suurimpana antina oli kuitenkin hieno onnistuminen 
juomapullon nappaamisessa vauhdista, mikä vapautti ilmoille suuren 
huokauksen, jota kilpasisarukset sitten ihmettelivät kaiken sen tuskan 
ohessa.

Tiistaina olikin sitten vuorossa palauttava harjoitus, sekä hiukan 
sosiaalista turaamista huoltohommisssa, sillä oli huoltopoikien aika 
ajaa kilpaa. Olin vaipua epätoivoon, sillä huoltaminen oli äärimmäisen 
tylsää, mutta kohtalo puuttui peliin ja katkaisi toisen huoltopojan 
ketjut, joten hän oli liittyvä seuraani loppukilpailun ajaksi.

Keskiviikon kohokohta oli ehdottomasti kaupunkiseikkailu Antwerpenin 
ostoskadulla, josta tie vei kohti massiivista elokuvateatteria, jonka 
todettiin olevan odotuksiin nähden edullinen, kunnes huoltopoikien 
silmät olivat pudota päästänsä heidän nähdessään karkkien 
pöyristyttävän 18.55? kilohinnan! Siinäpä kalvakoitui halvan 
leffalipun hinta mielessä, ja ajotytöllä riitti naurettavaa aina 
belgilaisen illan pimenemiseen saakka.

Lisäksi illan mentaalivelmuiluun, eikon valmennukseen kuului 
hämähäkinsietoa ja sen metsästystä. Se oli iso ja pelottava, jopa 
huoltopoikien mielestä. Itse en tosin edes kirkunut, vaikka mieleni 
olisi tehnyt nostattaa ikkunat särkevä joiku, joka olisi vuodattanut 
tummaa verta huoltopoikein korvista seitkytlukulaiselle 
kokolattialaattamatolle.

Jatkon kilpailuohjelma sisältää kilpailuja. Oho! Seuraavat niistä ensi 
viikonloppuna, sitä seuraavat myöhemmin, viisi niitä taitaa vielä 
olla, ainakin. Tarkoituksena tuloksenteko, tavoitteena entistä parempi 
tallipaikka ensi kaudelle, eteenpäinhän pyörällä mielummin on mentävä 
kuin paikallaan pysyttävä, eiks ni?

2009-09-03T14:38:00.002+03:00

Diddidiididii, moro!

Ekat kisat taas ajettu ja olen puoliksi jopa tyytyväinen! Eka startti meni ihan ok ja pääsin maaliin. Yritin jopa loppukiriä, mutta hyydähdin. Seuraavana päivänä jalat eivät toimineet ollenkaan ja seurauksena keskeytys. Aika surkealta kuulostaa, mutta lähtökohdat huomioon ottaen ja että kausi on ollut pitkä olen silti säilyttänyt pääni ja aion vielä jatkaa kisaamista. Tosin viime tiistain kisan jätin väliin ja tein vetoja.

Nyt muutenkin on, minusta, tullut hyviä treenejä ja voin jopa luvata, että tulevana lauantain kisassa ajo voi olla hyvää. Treenamiseeni on vaikuttanut pari pientä seikkaa, jotka ovat a) treeniseura ja b) poikaystävän visiitti Belgian Loenhoutissa. Lenkkiseurana täällä polkee viime vuoden Mr.Turistipyöräilijä ,jonka kuvan voitte myös pongata viime vuoden kevään blogikirjoituksista, ja Teemu V, joka tälläkin hetkellä on valmistautumassa tulevaan koitokseen. Peukut siis pystyyn. Tällä kertaa kuitenkin minun huoltoammattitaitoni jäävät Loenhouttiin, sillä autossa ei ollut enää tilaa...

2009-08-23T13:06:00.003+03:00

Moi!

Olen matkannut takaisin Belgiaan. Täällä olisi tarkoitus viettää loppu kausi ajaen kisoja, tietenkin. Minulla piti olla eilen ensimmäinen startti, mutta toissa yönä heräsin lihassärkyihin ja hirveään viluun. Ajattelin jo, että nyt joku isompi tauti napsahti päälle, mutta nähtävästi selvisin vain pienellä kuumeella. Nyt vointi on jo ihan ok. Ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa kolme kisaa loppu viikosta.

2009-08-04T09:21:00.002+03:00

10 kilometrin linja-ajo ajettu. Jaloissa tuntui ihmeellisiä muutoksia, ei tuntunut ihan niin kamalalle kuin pari viikkoa sitten. Pyöritys oli parempaa, mikä nyt on luonnollistakin, kun ei ollut kuin yksi välitys. Se oli jo yksi voitto ajossa. Sijoituksellisesti olin toinen. Mitalit ratkottii minun, Elisa Arvon ja Virva Kosken kesken. Olivat saaneet arpoa jonkin aikaa tulospalvelussa, että ketä meistä voitti. Jos maali olisi ollut 5metriä aikaisemmin olisi voitto ollut minun, mutta näin käy joskus. Vähän turhan usein vain minulle..

2009-07-26T21:43:00.002+03:00

Moikka!

Rata SM-kisat on tältä vuodelta osittain käyty. Tänä viikonloppuna käytiin 500 metrin, eräajon ja kolmen kilometrin takaa-ajon taistelut. (Ensi viikonloppuna menen vielä ajamaan 10 kilometrin linja-ajon.) 500metri ei nähtävästi ole vieläkään lajini, koska ei riitä lähtönopeutta. Sijani oli viides. Ihan ok, sillä olen ajanut sen tänä vuonna kerran aikaisemmin.

Eräajon lentävällä 200 metrillä meno oli toista, sillä sijoituin toiseksi ihan kelpo ajallakin(huom. olen kerran elämässäni ajanut lentävän 200metrin Turun velolla.) Sain välieriin parikseni Virvan Kosken ja tiesin, että hänen päihittäminen olisi vaikeaa. Avasin kirin noin 300m ennen maalia, mutta kokemuuttani annoin suoran tilan Virvalle ja hän pääsi kuittaamaan ohitseni. Ajoin vielä keräilyerän, mutta jouduin ajamaan sen meidän Waltterin pyörällä, joten ajelin sen vain maaliin.

Kolmosella ajoimmen aamulla ensin välierät ja kaksi parasta pääsi illan finaaliin taistelemaan kultamitalista. Sijoituin toiseksi ja sain vastaani Terhi Salmenojan. Jäin aamun ajossa jo reilut viisi sekuntia, joten peli oli sillä jo aika selvä. Yritin kuitenkin laittaa illan finaalissa hanttiin ja ihan hyvin se onnistuikin puolet matkasta. Näin kuitenkin, että jään ja jään lopussa ja annoin jo viimeisellä kierroksella periksi.

Päivä oli todella hieno ja oli kiva taas kokeilla rajojaan itselleen omituisemmassa lajissa.

2009-07-09T21:38:00.003+03:00

Heipä hei

tulihan ne EM-kisatkin nyt sitten kierrettyä. Ei mennyt kellään suomalaisella ihan nappiin. Muilla epäonnea ja minä vain huonossa kunnossa. Tarkemman selostuksen voipi lukea http://www.fillari-lehti.fi/perus/readnews.asp#20097719701 osoitteesta.

Jäin nyt vielä kolmeksi viikoksi Belgiaan, jonka jälkeen käyn pikaisesti Suomessa ja palaan tänne takaisin. Treenaan nyt pitkiä lenkkejä ja koitan epätoivoisesti saada kunnon ylös ja painon tiputettua alas. Lauantaina käyn kokeilemassa miltä kisavauhti tuntuu. Ei tämä kausi tähän kyllä jäänyt !

2009-07-02T22:07:00.003+03:00

Eipä käyny nyt SM-kisoissa tytön hyvin. Meni oikeastaan todella huonosti ja pääsyy siihen oli väsymys. Tempo oli ihan hirveää pykimistä isolla vaihteella ja näytti kuulemma huoltoautosta aivan kaamealta. Sijoituksena tuli sitten kakkossija, voiton vei Heljä Korhonen noin puolen minuutin erolla.

Maantie olikin sitten suurempi katastrofi kuin tempo. Tempo veti muutenkin takamuksen jumiin ja muutenkaan ei ollut jalkaa niin ei siitä kai muuta voi odottaakaan kuin kauden surkeinta ajoa. Carina Ketonen olisi hyvänä päivänäkin ollut todella kova vastus. Nytkin hän ajoin 70 kilsaa irtiotossa suvereenia vauhtia muiden jäädessä könttyilemään perälle. Voitto oli hieno soolo, joten onnea !:)

2009-06-21T21:59:00.003+03:00

Terve!
Kauhajokiajojen tempo tuli ajettua ja tulos oli kuta kuinkin tyydyttyvä. 20 kilometrin matkaan kului aikaa 29.25 ja sijoitus 1. Ekalla vitosella pelkäsin, että kuolen ja lopuksi pelkäsin etten kuolekaan. Tempossa tulee aina kärsittyä.

Viime viikko muuten meni ihan hyvin, eikä oikeastaan ole kummempia juttuja kerrtottavana. Autovetopeesejä tein pari kertaa ja ne sujuivat ihan hyvin. Juhannuskin tuli vietettyä suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Eput ja Yö oli käytävä kuitenkin RMJ:n juhannuksessa tsekkaamassa ja hienostihan he biisinsä vetivätkin!

Keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä matkaamaan Kuusamoon SM-kisoihin. Kattellaan miten flikkan käy.

2009-06-08T21:17:00.003+03:00

Tulihan se sieltä ! Nimittäin kultainen SM-mitali kortteliajoissa. Ajo oli kyllä ihan hirveää ja oli tautisen kylmä! Pääasia on kuitenkin se, että se 'ensimmäinnen' on nyt plakkarissa ja voi ottaa rennosti. Tai ei rennosti, mutta rennommin. Ei siis tarvitse jännittää enää niin hirmuisesti ennen muita SM-kisoja. Miesten kisan voitti Kimmo Kananen.

Tuli ajettua myös Porvoon ajot. Reitti oli yhtä mahtava kuin pari vuotta sittenkin ellei jopa mahtavampikin, kun reitille oli saatu hieman mukulakiveä ja kortteliosuuksia. Ilmakin oli huomattavasti parempi kuin perjantaina jopa aurinko lämmitti vähän väliä kasvoja. Kisa meni hyvin, sillä voitin naisten sarjan ja kilpasarjassa 13. Perjantaina tosin ajoin liian suurella vaihteella koko matkan ja se hieman tuntui reisissä. Miesten kisan plokkasi Kjell Calström.

Seuraavan kisan ajan lauantaina Kauhajoella, mutta ajan vain tempoajon. Huomenna luvassa pientä tempotreeniä !

2009-06-02T14:31:00.002+03:00

Moikka !

Kotiin on taas päästy Belgian maisemista. Hieman voin yrittää nyt selitellä, että YO-juhlat veivät jonkun verran aikaa, joten en kauheasti ole kerinnyt päivitellä blogia. Voin kuitenkin kertoa, että jestas se päivä tulee olemaan ikimuistoinen ! Oli todella mukavat juhlat ja oli hienoa olla meidän koulun viimeisten lakitettujen joukossa. Samalla olimme meidän koulun sadannet lakitetut.

Kisoista sen verran, että perjantaina olisi tarkoitus startata SM-kortteleissä ja sunnuntaina Porvoon ajoissa. Nähdään siis siellä !!

2009-05-19T12:48:00.001+03:00

Beauraing;
Viime sunnuntaina käytiin kisa Belgian Beauraingissa. Kisareitille oli tällä kertaa löydetty pari ihan varteen otettavaa mäkeä. Yhdeksän kilsan lenkissä oli yksi kahden kilsan ja 800metrin mäet. Minulle ei helppo rata siis. Masensi se jo hieman etukääteenkin ja se myös näkyi ajamisessani. En yrittänyt tehdä kuin pari kertaa ratkaisevia irtiottoja, mitkä eivät kestäneet todellakaan yli kilometriä kumpikaan. Tuntui, että löysin vasta ajamisen ilon kilometrin ennen maalia ja sillä irtosi pääjoukon voitto, tosin minua edellä oli 13(tai 12) tyttöä irti, joten sijoitus oli 14(tai 13, en ole aivan varma).

Nyt olisi vielä kolme kisaa edessä. Begijnendijkissä, Wodecqssa ja Heudsen-Zolderissa. Kaksi ensimmäistä ovat kermiskisoja ja viimeinen olisi 7.8 kilometrin tempo. Katsotaan miten käy! Olisi kiva tulla kotiin hyvien sijoitusten kanssa ! Joten kaipaisin pientä perseelle potkimista ! Anteeksi, pepulle siis..

2009-05-12T18:35:00.003+03:00

Omloop voor Middag:
Kisa käytiin viime lauantain siis Hollannissa, joka oli 1.2 kategorian UCI kisa. Reitti oli tasaisen helppo. mutta kapeat tieosuudet ja tuuli tekivät kisasta haastavan. Ei ollut montaa pätkää, että joukkio olisi ollut kasassa vaan yleensä joukkio oli pitkänä nauhana. Kasoja kisassa sattui monen monta, mutta minä en niissä tällä kertaa ollut. Kerran näin kun yksi Loton-tytöistä lensi suoraan takamukselleen asfaltille ja pyörä lensi monen voltin jälkeen pitkälle pellon heinikoihin. Kisasta ei muuta sanottavaa kuin, että ajaminen oli kivaa, mutta viimeinen kilometri meni penkin alle. Olin kuvailevasti pussissa ja olin 17. Ei huono, mutta ei hyväkään.

Burch, Belgia:
Sunnuntaina oli 100 kilometrin kisa Burchissä. Kisassa kierrettiin 5,5kilometrin kierrosta 18 kertaa ja reitti oli hyvin mutkainen ! Ihan kuin olisi ajanut tiukkaa korttelia. Päätin ennen starttia, että teen kisasta itselleni rankan, joten koitin irti jo kahden kierroksen jälkeen. Se ei kestänyt kuin puoli kierrosta, mutta kun seuraavan kerran yritin niin onnistui jo se hieman paremmin. Olin siis kahdeksan muun tytön kanssa irti noin 70 kilometriä. Noin 20 kilometriä ennen maalia kuitenkin kolme tyttöä iski. Kyseiseen iskuun en reagoinut heti vaan vasta, kun tytöt olivat jo 50 metrin päässä. Iskin muiden tyttöjen kanssa perään ja minä hölmö vedin. Kun seuraavat kaksi iskivät, olivat jalkani aivan tyhjät. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia minut ja pari muuta tyttöä ajettiin ylös. Pääjoukossa maaliin ja sijoitus 21. Hyvää pakertamista, mutta ei tarpeeksi.

Olen tässä jännittänyt tämän viikon kirjoitusten tuloksia. Tänään ne tulivat ja kyllä minusta kevään ylioppilas on tulossa !

2009-05-06T17:52:00.003+03:00

Tsekin ja Puolan reissu on tehty, tosin huonolla menestyksellä tällä kertaa. Lähdimme matkaan viime keskiviikkona kellon ollessa kaksi yöllä, joten matkustimme lähes koko keskiviikko päivän ajan. Perille saavuimme paikallista aikaa kello 20.00, joten istuimme autossa 18 tuntia !! Voitte uskoa, että jalat eivät olleet parhaat mahdolliset. Kerran pysähdyttyämme Puolan huoltoasemalle alkoivat takareiteni krampata silkasta istumisesta. Kävimme kuitenkin Norjan tyttöjen kanssa ajamassa 30 minuuttia auringon ollessa jo piilossa.

Tiesin jo ennen lähtöäni reissuun, että kisasta tulee minulle rankka. Se nähtiin jo heti ensimmäisenä päivänä, kun 105 kilometrin etapilla jäin porukasta 85 kilometrin ajon jälkeen. Reitti oli todella mäkistä, mutta pääsin ajamaan kuitenkin seuraavana päivänä. Perjantain 125 kilometrin etappi oli profiililtaan rankin. Heti 30 kilometrin jälkeen lyötiin Suomen tytön eteen 10 kilometrin mäki, joka olisi tarkoitus pysyä kärkiporukassa mukana. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta pääsin kuitenkin hyvään ryhmään, jossa vetovuorot toimivat. Jopa kaksi seuraavaa viiden kilometrin mäkeä ajettiin rauhallisesti kaikkien pysyessä mukana. Ajoimme taas sen verran 'hyvin', että oli mahdollista osallistua seuraavan päivän tempoon. (Kaaduin kyseisessä maantie-etapissa, mutta ruvat ovat jo parantuneet. Syynä kurvi, jossa melkein metri hiekkaa, mitä ei väsyneenä tietenkään tajunnut.)

Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä mäkipäivien jälkeen lauantai aamuna, mutta noin 20 kilometrin tempo sujui silti yllättävän hyvin. Aika-ajopyörä olisi ollut kyllä ehdoton sillä reitillä, mutta minkäs teet. Tempon jälkeen seuraavaan etappiin oli aikaa seitsemän tuntia ja otimme käytimme ajan lepäillessä ja syödessä. Minulle sattui tuona aikana kuitenkin erikoista, mikä näkyi illan ajossa. Luultavasti sain a)ruokamyrkytsen,b) kärsin nestehukasta(mikä kieltämättä on mahdotonta, sillä olen oppinut juomaan ennen kisoja paljon) tai c) otin mahaani tarkoitetun lääkkeen väärin. Jalkani olivat todella voimattomat ja oksensin kaiken pihalle, mitä olin syönyt. Siitä seurasi tietenkin kisasta ulos tippuminen. Harmi sinänsä, sillä reitti olisi ollut juuri minulle tarkoitettu eli aika tasainen ja paljon kurveja. Harmitti kyllä niin vietävästi !! Mutta sain taas paljon lisää kokemusta ja tulipahan taas käytyä kahdessa eri maassa.

Seuraava kisa (UCI 1.2) käydään Hollannissa. Kyseissä linkissä lisää infoa.
http://www.icwnoord.nl/omloop/index.php?option=com_content&task=view&id=31&Itemid=39

Alemmassa linkissä kuvia Gracia Orlovasta

http://picasaweb.google.com/rabcladies/GraciaOrlova?feat=directlink#

2009-04-27T12:08:00.003+03:00

Moi!!

GP Roeselare on ajettu maaliin asti. Ette uskokaan kuinka hieno päivä eilen oli ! Ainakin sen jälkeen, kun pääsin maaliin.

Aamulla herätessäni ajattelin vain, että tänään ei ole minun päivä. Jalat tuntuivat ihan puutukeilta ja olivathan ne, ensimmäisen tunnin ajan startin tapahduttua. Ajaminen oli muutenkin todella hektistä ja sai ajella koko ajan kädet jarruilla. Jalat alkoivat kuitenkin tuntua enemmän kuin omilta ensimmäisen mäen jälkeen. Otin kuitenkin varmaksi ensimmäisen pitkän nousun ja menin kärkeen. Ajoin omaa vauhtia ja silti pysyin kohtalaisesti muiden mukana. Seuraavalla rundilla ajoimmee myös Kemmelbergin(sellanen kiva mukulakiviylämäki, tykkäisitte ihan varmasti kokeilla) päälle. Olin kyllä aivan kuollut sen noustuani, mutta palauduin yllättävän nopeasti ja kisa pystyi jatkumaan. Olin siinä vaiheessa jo niin helpottunut, että päätin ajaa maaliin, vaikka henki olisi mennyt. Niin teinkin ja todella väsyneistä jaloista huolimatta pystyin ottamaan lopusta melkein kaiken irti. Olin massakirissä kahdeksas (facebookissa virhe, pahoittelen), joka oikeuttaa saamaan UCI:n pisteitä !

Tulokset:

http://www.prijsstadroeselare.be/eng/index.php?pagina=home

ja jos ylemmästä ei löydy niin alemmasta ainakin

http://www.cyclingnews.nu/uitslagen/2009/RoeselareElite26-04-2009.pdf

ja huom. kisaan lähti noin -/+ 160 ajuria ja 68 pääsi pääjoukossa maaliin, joten voitte kuvitella, että ei ollut helppo kisa !

Seuraavaksi tiimimme lähtee Tsekkeihin/Puolaan keskiviikko yönä. Vuorossa olisi Gracia Orlova niminen etappiajo. Pitäisi siis istua autossa 1400 kilometriä. Se on paljon se.

Infoa kisasta:

http://www.gracia-orlova.cz/index.php?id=0&ln=en

ja tässä lähtölistat, jestas taas, mitä nimiä !

http://www.gracia-orlova.cz/index.php?id=4&ln=en

2009-04-21T13:43:00.003+03:00

Moi!

Kisat Belgiassa on nyt avattu ja menivät mielestäni ihan hyvin. Lauantain kisa käytiin Evegremissä reilun tunnin päässä Loenhoutista. Kävin viime vuonna kisaamassa myös kyseisen kisan. Se oli ensimmäinen startti viime vuotisen leikkauksen jälkeen, joten reitti oli tuttu. Reitti oli tasainen ja hyvin tuulinen. Ennen kisaa meille annettiin ohjeeksi, että kisasta pitää tehdä rankka. Vuorotellen yritimme tehdä irtiottoja ja puolessa välissä kisaa se onnistuikin. Yksi ajureistamme pääsi 13 hengen irtiottoon mukaan. Tosin kisan jälkeen saimme kuulla, että irtiotto oli ollut liian suuri ja että olisi voinut vielä yrittää ratkaista kisaa oman ja muiden ajureiden edun mukaan. Olen kuitenkin kisaan tyytyväinen,sillä ajoni kulki kohtalaisen hyvin. Oma sijoitukseni kisassa oli 15 ja irtiotossa olleen tiimikaverin sijoitus neljäs.

Sunnuntain kisa käytiin Vlisegemissä, joka oli myös samalla yksi Belgian osa-alueen mestaruuskisa. Jalat tuntuivat aivan arvaamattomilta ennen starttia. Ei ollut mitään käsitystä pystyisinkö ajamaan kunnolla läpi kisan. Meille annettiin kuitenkin sama taktiikka kuin lauantain kisaan ja päätin, että kaikkeni teen. Kisa lähtikin käyntiin niin hyvin, että pystyin moneen otteeseen yrittämään irtiottoja. Pari olisikin onnistunut jos kilpakumppanini olisivat jatkaneet kunnolla vetotyöskentelyä kanssani, mutta aina oli jotain ongelmia löytää yhteistä säveltä. Lopussa porukka kuitenkin jakautui niin, että edessä oli noin(+/-) 10 hengen porukka, eikä ketään meidän porukasta. Jotenka viimeisit kolme kierrosta vedimme kuin junat saavuttaaksemme kyseisen irioton. Ajaminen kovaa hyvässä seurassa tuntui aivan mahtavalle ! Keuhkoihin ja jalkoihin sattui, mutta silti oli aivan huippu mahtavaa! Saimmekin tuon kyseisen porukan kiinni pari kilsaa ennen maalia, mutta loppukiri oli mitä oli väsyneillä jaloilla. Olin loppu peleissä 17, mutta niin tyytyväinen, että tuntui kuin olisi voittanut enemmänkin.

Ensi sunnuntaina ajan GP Roeselaren, jossa minulla oli viime vuonna pieniä ongelmia, mm. kaatuminen ja vatsaongelmat. Toivon tällä kertaa kisalta paljon enemmän. Huomenna olisi tarkoitus käydä katsastamassa kisan uusi reitti. Ihanaa mukulaa ja mäkeä tiedossa.

2009-04-15T22:02:00.003+03:00

Hejsan!

Ensimmäinen kisa on nyt takana, en kaatunut, huh, mutta en silti aivan onnellisesti päässyt aloittamaan uutta kauttani. Lähdimme hotelliltamme kohti kilpailupaikkaa, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päässä. Saavuttuamme lähtöalueelle, ilmoitettiin meille, että automme, jossa oli kaikki minun ja muiden tavarat, oli hajonnut. Minulla oli lisenssit ja muut tärkeät tavarat autossa ja se tarkoitti sitä, että jos en niitä ennen lähtöä saa, en voisi startata. Onneksi meillä oli kuitenkin ajureiden vanhempia mukana ja heidän henkilöautojaan, joten saimme tarvitsemat tavaramme autosta. Voin kertoa, että adrenaliini meinasi pursota korvista ulos..

Lähdön tapahduttua olin hieman vielä jäykkänä jännityksestä, mutta parin kilometrin ajon jälkeen ajaminen alkoi tuntua rennolta. Rentoa se olikin ensimmäiset 35 kilometriä, kunnes minulta meni rengas. Huoltoautomme numero oli 17 ja kesti hieman aikaa kunnes se saapui luokseni tarvitsemani kiekon kanssa. Sain kuitenkin kiekon, mutta väärän. Lähtiessäni liikkeelle vanne hankasi jarrupaloihin. Noh, sitten avattiin jarrut ja jatkettiin matkaa. (en tiedä, mitä kiekoissa oli eroja, mutta kuitenkin.) Autoletka oli kuitenkin ehtinyt jo minuutin päähän, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä auton peesiin ajamaan (tosin huoltomiehet lykkäsivät ensimmäiset kilometrit takamuksesta vauhtia, parhaillaan vauhti oli heidän mukaansa ollut 80km/h, huhhuh). Minulla kesti kuitenkin reilut 20 kilometriä päästä takaisin porukkaan, koska ero oli kuitenkin aika iso ja mistään etappikisastakaan ei ollut kyse, että olisi paikoitellen ajettu hissukseen. Sain porukan kuitenkin kiinni juuri sen mäen alla, jonka luokittelen ihan kivaksi nyppyläksi. Olihan se sitten taas jääminen porukasta, kun muutenkin olin porukan hännillä. Sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että ajoin kisan loppuu asti. Jopa ihan kohtalaista vauhtia yksikseen, sillä sain monia yksittäisiä ajureita kiinni ja lopussa meitä oli vielä 10 ajuria, jotka olivat tulleet mukaani.

Hieman harmittavaahan tuo oli, mutta minkäs sille aina voi. Sen voin kuitenkin sanoa, että en olekaan niin huonossa kunnossa mitä kuvittelin ;) Lauantaina uudestaan ja tietenkin sunnuntaina.

Tänään kävin tsekkaamassa vuotuisen Scheldeprijs kisan.

Näin ihka aidon Tompan !

2009-04-10T15:48:00.002+03:00

Moikka !

Belgiassa ollaan taas. Matkustin viime tiistaina tänne suureen pyöräilykulttuurimaahan. Lento sujui mutkitta ja kerrankin lento oli ajoissa, jopa 20 minuuttia ! Siitä ei tosin tällä kertaa ollut hyötyä, kun minun hakijani olivat hieman myöhässä, mutta samapa tuo.

Treenit ovat lähteneet käyntiin. Jalat tuntuvat kyllä hieman jumeilta, mutta se saattaa johtua pienestä kisajännityksestä. Matkustamme tiimin kanssa huomenna Ranskaan kilpailemaan. Minulla ei ole mitään tietoa vielä, että millainen kisa on kyseessä, mutta suuria mäkiä ei ole kuulemma osunut reitille. Tiedän vain, että huomenna pitää istua autossa 600kilometriä, auts. Toivon kuitenkin, että ensimmäinen kisa sujuisi kaatumatta.. On varmasti hieman hakusessa ryhmässä ajo vielä ja minun ajotaitoni tuntien.. Siitä voi päätellä jotain !

2009-03-23T10:53:00.004+02:00

Jahas, omatunto taas kolkuttelee päässä, että kirjoita blogi. Eli tässä jotain vanhaa ja uutta :)

Reissusta oli kiva palata kotiin ja aloitin heti palauttelun. Palautuminen sujui hyvin, enkä tuntenut pahempaa väsymystä. Treenasin pari tuntia päivässä päivä kerrallaan kirjoituksien lomassa (mitkä ovat tähän mennessä päässeet päätökseensä. Urakoin uskonnon, biologian, äidinkielen ja matikan. Tuloksia odotellessa...)

13-15.3 vietin päiväni Helsingissä. Helsingissä pidettiin vuotuiset fillari-messut, joissa olin 'työntekijänä' Trekin osastolla. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa joitakin pyöräilykavereita. Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Viime viikonloppuna kävin Linneaa moikkaamassa Kaarinassa. Sitäkään neitiä ei pitkään aikaa ollut missään näkynyt. Luultavasti sitäkin masensi Suomen kelit (kylmyys ja hirveä tuuli), kun matkasi viime maanantaina Mallorcalle. Kävin Turun hurjien kanssa sunnuntaina porukkalenkilläkin, oli rennon leppoisaa vauhtia.

Tällä hetkellä käyn kuumeista keskustelua englanninopettajani kanssa. Ensi viikolla olisi vielä pari englannin koetta ja sitten suuntaan Belgiaan taas ajamaan kisoja. Kerron siitä myöhemmin, kun lähtöajankohta on täysin selvä.

2009-03-05T19:37:00.002+02:00

Nyt on treenit tehty ja olo on jokseenkin vasynyt. Ei niinkaan nukuta, mutta vasyttaa. Tanaan oli viimeinen treeni johon sisaltyi kaksi kertaa kympin tempo. Viimeista puristusta yritin jaloistani saada irti ja olosuhteisiin nahden ne menivat ihan ok. Yhteensa ajoaikaa viimeiselle paivalle tuli 3.20h. Loppu paivan olenkin sitten pakkaillut ja nauttinut viimeisista auringon sateista.( Talla koneella ei ole suomalaisia kirjaimia, joten alkaa hamaantyko joistakin sanoista;)

Tuomiopaivan lenkista sen verran, etta minulla oli tuolla lenkilla ehka leirin huonoin paiva. Jaloissa ei ollut potkua kuin ensimmaiset kaksi tuntia ja ennen jyrkinta makea tykittelin aivan hulluna ja eikohan se noutaja ollut kolkuttelemassa olkapaahan. Vaikka tuntui kamalalta ajaa, en tietenkaan lahtenyt takaisin vaan ajoin lenkin kiltisti loppuun vahan huonommilla jaloilla.

Kelit tosiaankin suosivat minua ja muita kuskeja melkein koko leirin ajan. Saaukko tosin pari kertaa ilahdutti ja virkistytti meita sadekuuroilla. Liikenne oli kuta kuinkin samaa luokkaa kuin viime vuonna. Tosin bussikuskien agressiivisuus taisi olla taas hieman hurjempaa. Uskaltaako tánne ensi vuonna tulla enaa uudestaan ?

Mainitsettakoon myos, etta tama saari on hyvin suosittu pyorailijoiden piireissa. Monesta eri maasta kuskit ovat matkustaneet tanne ajelemaan makia ylos ja alas. Tanaankin kaksi heppua Ruotsista huomasivat pienen vasymykseni ja kysyivat, etta ajetaanko vastatuuli osuus yhdessa vuorovedolla ja se passasi minulle paremmin kuin hyvin.

2009-02-25T20:28:00.002+02:00

Hola !

Leiriä on pian kulunut kolme viikkoa. Nyt alkaa jo pikku hiljaa tuntumaan kilometrit jaloissa ja muuallakin kropassa. Vielä olisi kuitenkin 10 päivän treenit tekemättä, joten vielä ei kuitenkaan anneta periksi. Leirin tarkoitus on tiukentua loppua kohden, joten katsotaan miten käy. Treenit ovat menneet tähän asti kuitenkin todella hyvin. Sairauksilta ja muilta välinerikoilta olen säästynyt kokonaan. (Nyt tarvitsee varmaan juosta koputtamaan puuta, että niin ei enää kävisikään.)

Huomenna olisi luvassa pitkä lenkki, tuomiopäivän lenkki. En tiedä mistä nimitys tulee, mutta luultavasti luvassa ei ole helppoa maastoa...

2009-02-17T21:14:00.002+02:00

Moi!

Reilu viikko on treenattu Gran Canarialla. Aika siistiä on kieltämättä ollut ! Kelit ovat olleet lämpimät ja perinteiset pyöräilijän rusketusraidat ovat tulleet taas oikeuksiinsa. Ne eivät ole kieltämättä kovin kauniit..

Mutta, treenit ovat menneet hyvin. Ei pahempaa väsymystä ole vielä kropassa, mutta eiköhän palatessani jumita lihas jos toinenkin. Tällä hetkellä beba ja pohkeet ovat hieman kireänä, mikä johtuu eilisestä puntista ja tämän päivän dyyneillä juoksemisesta. Biitsi oli suhteellisen pehmeässä kunnossa tänään.

Olen täällä ollessani uinut jonkun verran. Tähän mennessä uituja treenejä on kertynyt viisi kappaletta ja joka kerralla on uitu yli 4,5 kilsan treenejä. Olenhan minä pyöräillytkin. Esimerkiksi toissa päivänä kävin Bomanin Tiinan kanssa jauhamassa 6.20h lenkin, johon sisältyi paljon mäkeä ! No joo, pitihän tuo leirin pisin lenkki tähän mennessä mainita. Tänään kävin juoksun lisäksi jauhamassa noin 3 tuntia. Huomenna uintia ja pyöräilyä.

2009-02-01T20:18:00.004+02:00

Olen kuullut monelta taholta, että monet ovat kiinnostuneet harjoittelustani, joten kerron raapaisun tämän viikon treeneistäni.

Olen kuluttanut aikaani neljänä päivänä hiihtoladulla tällä viikolla. Kolmena kertana olen hiihtänyt kolme tuntia ja kerran kaksi tuntia. Kolmen tunnin olen hiihtänyt pääasiassa yksin, mutta tuo kahden tunnin hiihtely tuli tehtyä isän kanssa, joka peesasi minua koko matkan (onko siitä tullut vanha?;). Parina hiihtopäivän aamuna kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen palauttelin uiden. Keskiviikkona kävin spinnailemassa ja heti sen jälkeen kävin jumppaamassa bodypump tunnin, joka on kuin kuntopiiriä. Tai niin minä sen ainakin otan, kun lähes kaikki lihakset tulee käytyä läpi. Kerran viikkoon kuuluu myös 'pakollinen' spinningtunti isäni vetämänä. Se 'tunti' kestää tosin 1,5 tuntia. En tiedä luulenko vain, mutta oletettavasti maksimi kampikierrokseni ovat parantuneet noista 'tunneista'. Näiden treenien lisäksi olen koittanut pitää lihashuoltoa yllä tekemällä pientä kuntopiiriä oman huoneen lattialla venyttelyitä unohtamatta. Tai venyttelyt ovat olleet minulla aina se miinus, mutta hei ei mun isä ihan turhaan fysioterapeutti ole. (:D) Tähän viikkoon kuului myös Karhuhallilla ajelu, kun hallia ei oltu varattu muita pelejä varten. (Vieraskirjassa joku kyseli, että ketä Karhuhallille voi tulla ajamaan. Vastaus on, että sinne voi tulla ketä vain kunhan omistaa jonkin näköisen kilpapyörän, omaksuu tietyt 'liikennesäännöt' ja pääsee aikaisin aamulla ylös. Halliin pääsee ajamaan kerran viikossa, ellei sitä ole varattu turnauksia tai muita varten)

Treeneihini ei turhaan ole laitettu paljon hiihtoa, sillä ensi viikon perjantaina matkustan sinne lämpimään eli Gran Canarialle. Siellä saapi sitten polkea sydämmensä kyllyydestä kuukauden verran pyärää. Minulle kyllä painoitettiin eilen puhelimessa, että muistanhan ottaa uikkarit ja sali-ja juoksuvehkeet mukaan, että monipuolista treeniä sielläkin luvassa.

2009-01-27T21:43:00.002+02:00

Pienenä välikommenttina haluaisin ilmoittaa, että treenit ovat sujuneet hyvin, eikä mitään muitakaan konflikteja ole syntynyt. Kirjoituksiinkin olen jo jopa aloittanut lukemaan, että enköhän minä niihin koelappusiin saa rustattua jotain muutakin kuin oman nimeni ja oppilasnumeroni. Tällä saralla siis alles klar.

2009-01-13T21:11:00.003+02:00

Voivoi, kun tämä kirjoittaminen voi olla joskus niin vaikeaa. Pää vain kolisee tyhjää eikä ajatuksia saa mitenkään koottua yhtenäiseksi. Viikon aikana on muutenkin tapahtunut kivoja juttuja, mitkä ihan helposti voisi saada puettua sanoiksi jos ei olisi totaalisessa jumissa. Yritän kuitenkin epätoivoisesti, taas kerran.

Hiihtoviestit käytiin siis viime viikon tiistaina vai koska ne nyt oli. Minä olin kuudes hiihtäjä ja minulla oli viiden kilometrin osuus hiihdettävänä. Aika oudolta tuntui lähteä hiihtämään kisavauhtia vuoden tauon jälkeen vai miten se meni. Sukset eivät meinanneet edes pysyä alla, kun olivat ensimmäiset kilometrit niin liukkaat. Ei toi tekniikka noilla pk-lenkeillä kauheasti kehity, vaikka kuinka hiihtäisi vassua ja mungrenia vai mitä se nyt oli. Kakstahtivassua neuvottiin hiihtämään, mutta kun ei tota tasapainoa tunnu löytyvän edes pyörän päältä niin miten sitä nyt suksien päälle saisi (lue kaikki kaatumiset vai miten se nyt oli.) No, mutta muuten tuo kisaaminen oli ihan kivaa. Keuhkot huusi hoosiannaa ja sillain. Isän kanssa hiihdettiin suurinpiirtein samaa vauhtia ja olin osuuteni viides. Kokonaiskisassa joukkueemme oli yhden sijan parempi kuin viime vuonna, eli olimme neljänsiä. Ykkösjoukkueemme voitti, mikä nyt oli sanomattakin selvää.

Loppu viikon kävinkin sitten normaalisti taas koulussa ja treenasin ohjelman mukaan. Lauantaina meillä oli karhuhallissa pienet skabat porilaisten kesken. Ohjelmassa oli kolmen kilometrin aika-ajo. Perjantai-iltana tuntui, että olen matkalla vähintäänkin MM-kisoihin, kun auton takakonttiin kannettiin aika-ajopyörät ja kypärät, levyt, rullat ja sun muut tavarat. Lyötiin pieneitä paineita niskaan yhden vedon takia. Panokset oli kyllä hurjat. Jos voitan niin 50e parturirahaa mulle tai jos isä voittaa niin mä pesen kaikki meidän kolme autoa. Ja ootte varmasti huomanneet, että mähän tota likaa ja kuraa pelkään ihan hirveesti (ainakin noiden pyöräkuvien perusteella) niin tottahan toki sain aivan totaalisen raivon ja psyykkeen siihen ajamiseen ja voitin. Ja vielä melkein kolmella sekunnilla! Elämäni yhdenneksitoista paras hetki. Noh toivottavasti sen arvo kuitenkin vielä joskus laskisi.. Ai niin, ajoin muuten parhaimman ajan kaikista ajaneista ja huom. viivalla oli yksi elite-kuskikin!

Ei kai tässä muuta kummallista. Tai eilen oli neljän vuoden tauon jälkeen saksan koe, meni ihan hyvin vai menikö?

2009-01-04T18:08:00.002+02:00

Hyvää uutta vuotta kaikille!! Tahdon kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja siitä että olette tukeneet vaikeinakin aikoina. En ala nimeämään ketään, jotta ketään ei unohtuisi. Ne jotka ansaitsevat kiitokset, tietevät sen itsekin. Siis iso KIITOS!

Poriin ja muualle Suomeen ovat pakkaset alkaneet paukkua. Tälläkin hetkellä pakkasta on Noormarkussa 14 astetta.( Täytyy nyt molemmat paikkakunnat mainita, sillä ensi vuonna Noormarkku liitty Poriin) Se on hieman veroittanut pyöräilyä pihalla, mutta onneksi Poriin on saatu jopa kahden kilsan latu hiihdettävään kuntoon. Hiihto on muutenki ollut se number one tällä viikolla, koska tiistaina kilpaillaan maakuntaviestit taas perinteiseen tapaan. Hiihdän Noormarkun Nopsan kakkosjoukkueessa, sillä Venäläisen Katilla on luultavasti paremmat pohjat hiihdolle kuin minulla, vaikka hänkin jo ex-murtomaahiihtäjä. Toivottavasti tänä vuonna pysytään kuitenkin pystyssä, kun viime vuonna meni sauvakin sen takia poikki.. Vapaa on kuitenkin ollut yleensä se vahvempi hiihtotapa..

2008-12-22T21:26:00.002+02:00

Moikka taas pitkästä aikaa!

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, koska ei ole oikein tapahtunut mitään kummallista. Treenattu on ohjelmien mukaan ja olo tuntuu hyvältä. Ulkona on tehty pitkiä lenkkejä ja sisällä rullilla lyhyitä ja 'intensiivisiä' harjoituksia. Eilenkin olimme maantiellä ajamassa 4.45. Varpaat olivat nilkkoihin asti niin jäässä, että teki vaikeaa kävellä kotipihalta suihkuun. Onneksi äippä oli ymmärtänyt laittaa saunan päälle, jotta varpaat lämpenesivät nopeasti. (Ei muuten ollut ihan kivutonta..)

Kelien puolesta voin sanoa sen verran, että loppu peleissä on masentavaa ajaa vielä joulukuussa maantielenkkejä plussakeleillä.. Satakuntaankaan ei jouluksi luvattu ollenkaan lunta.. Masentavaa, mutta koitetaan nostaa pää pystyyn ja miettiä näiden plussakelien positiivisia puolia..Eivätpä ne maantielenkit jää tekemättä, eivätkä pyörän pesutaidot (mitkä taidot?) mene hukkaan.

Hyvää Joulua! Huomenna Jämin putkeen hiihtämään.

2008-12-01T21:03:00.002+02:00

Moi!

Lapista on tultu ja hiihtotunteja kertyi 25 tuntia kuudessa päivässä. Kilometrejä en laskenut orjallisesti, mutta arvioisin, että 300 kilomteriä on lähellä oikeaa arviota. Hiihto sujui moneen kuukauteen ihan hyvältä. Paikat eivät menneet pahemmin kipeiksi, mutta perinteisen monoista sain ihan hirveän rakon oikeaan jalkaan ja yhden lenkin jouduin jopa keskeyttämään sen takia. Sen korvasin kuitenkin iltapäivällä hiihtämällä pidemmän lenkin.

Sää Levillä oli hyvä. Pakkasta ei ollut korkeimmillaan kuin 13 astetta. Parina päivänä satoi aika tiheään lunta, jolloin oli hieman huonompi keli hiihdellä, kun hiutaleet läsähtivät päin naamaa. Sukset piti melkein nostaa suuhun, että pääsi eteenpäin. Kuitenkin päästiin jollakin tapaa eteenpäin ja harjoitukset tuli tehtyä ja onnellisesti on päästy kotiin. Kiitos kaikille huoltajille ja muille hiihtäjille kivasta reissusta!:)

2008-11-21T22:03:00.002+02:00

Huomen aamulla olisi siis tarkoitus lähteä Lappiin hiihtämään. Tarkoituksena olisi hiihtää 50 kilometriä per päivä. Tai yhden lepopäivän saan pitää viikon keskellä. Sinä päivänä olisi tarkoitus mennä porukalla (=Noormarkun Nopsan hiihtäjät ja huoltajat) Levin kylpylään polskuttelemaan.
Katsotaan kuinka rikki viikon päästä ollaan! Hiihtäjän vikaa kun ei minulla hirveästi ole..

Tännepäin Suomeakin on maahan satanut lunta ja ilma on mennyt pakkasen puolelle. Nyt pitää siis vaihtaa cyclopyörään nastat alle ja alkaa kerrospukeutujaksi (ihan kuin en sitä jo aikasemmin olisi ollut). Toivottavasti maahan kuitenkin sataisi vielä lisää lunta, että pääsisi täälläkin hiihtoladuille tekemään lenkkiä.

Treenit viikon aikana ovat sujuneet mielestäni hyvin. Treenit ovat olleet monipuolisia. Olen käynyt uimassa, juoksemassa, pyöräilemässä (maastiksella, cyclolla), spinningissä, kuntopiirissä ja tehnyt erilaisia harjoituksia rullilla. Ensimmäistä kertaa ajoin viime keskiviikkona tempopyörällä vetoja aika-ajoasennossa, se oli aika mielenkiintoista. Useat rullaharjoitukset olen kuitenkin tehnyt ratapyörällä.

2008-11-09T21:58:00.002+02:00

Nyt on päässy käymään niin, että minua vaivaa flunssa. Vaivannut jo viime perjantaista asti, eikä ole ihan vielä hellittämässä. Ihme ja kyllä kuume ei ole noussut, mutta "ennakoin" flunssan tulon sen verran ajoissa, että oletuksen mukaan parin päivän päästä olen taas treenikunnossa.

Tähän väliin toivon, että kaikilla on ollut hieno ja mukava Isäinpäivä.:) Itse kävin aamulla veljen kanssa herättämässä oma isä kahvin ja kakun kera. Taisi se pari lahjaakin saada. Aamupäivällä kävimme Kokemäellä morjestamassa mummua ja pappaa. Mummu sai innostettua minut kutomaan lapasia viiden vuoden tauon jälkeen. Ehkä ennen joulua yritän saada ne valmiiksi, kun edellisiä en itse saanut koskaan valmiiksi. Illemmalla kävimme tuffan luona. Tuffan alakerrassa on karaokelaitteet. Kun nyt innoistuin kutomaankin niin olihan se pakko pari iskelmäklassikkoakin vetää veljen ja serkun kanssa. Henkisesti ikäni nousi vähintäänkin 40 vuotta, mutta kyllä se huomiseksi jo normaaliksi laskee..

Eilen pidin palaverin uuden valmentajani kanssa. Uutta treeni ohjelmaa aletaan kohta toden teolla tekemään. Tuli siinä illan aikana varattua kuukauden matka Gran Canariallekin. Pitkä treenileiri siis tulossa. Mainittakoon myös, että 22.11 lähden viikoksi myös Lappiin hakemaan kilometrejä hiihtäen.

2008-11-01T18:38:00.002+02:00

Moikka taas pitkästä aikaa!

Kuulumisestani on kulunut taas pitkä tovi, mutta eipähän tässä oikein mitään kummallista ole tapahtunutkaan. Treeniä ja koulua vain lähinnä. Olen yrittänyt ajaa pitkiä ja rauhallisia lenkkejä, mutta yleensä jos joku on mukana niin "pakostakin" syke nousee pk-sykkeiden yläpuolelle. Nyt olen saanut kuitenkin valmentajalta lisää ohjeita ja vietän tässä "rentoja viikkoja". Ensi viikko olisi vielä jäljellä fiiliksen mukaan lenkkeilyä (tunteja kuitenkin pitää kertyä 12-13).

Tänää alkoi taas uusi kausi Karhuhallissa. Pyörimme siis aamulla 400 metrin ympyrää klo 7.30-9.00. Pakostakin menee pää pyörällä. Aamulla hallille oli raahautunut todella moni ajuri. Normaalisti kauden avaus tapahtuu 5-6 ajurin merkeissä, mutta tänään meitä oli reilu kaksikymmentä. Treeni sujui kohdallani huisin hyvin. Sain pitkästä aikaa sykkeen kunnolla ylös, kun pojat huusivat perässäni, että vielä toinen kierros ja sitten viel kolmas kierros. Kiitoksia vaan! Olin liikkeellä tempopyörällä.

Otan nyt tavoitteekseni kirjoteilla tänne kerran viikossa, jotta saan enemmän harjoituksieni kulkua kerrottua tänne. Jos kuitenkin lipsun tästä tavoitteesta niin laittakaa heti noottia vieraskirjaani.:)

Joku siellä kyseli myös ensi kauden tavoitteistani, mutta perehdyn niihin myöhemmin kunnolla ajan kanssa. Selvää on kuitenkin se, että ajan vielä ensi kauden samassa porukassa kuin viime vuonna Belgiassa. Ja Suomessa edustan tietenkin Porin Tarmoa.

2008-10-13T22:38:00.006+03:00

Tämän vuotinen Tour de Pori on taas ajettu. Oli kyllä taas sellanen reissu, että oksat pois! Aamulla lähdimme meiltä (isä, Waltteri, Linnea ja minä) kotoa liikenteeseen 8.15 ja kotona takaisin olimme vähän ennen klo 19.00. Waltteri tosin lähti takaisin kotiin 1:30h kohdilla, mutta siihen asti ajoi hyvin! Matkaan lähti kokonaisuudessaan iso porukka ja luultavasti kaikilla oli kivaa. Ainakin minulla oli, vaikka loppua kohden polvi alkoikin vihoitella. Tänä vuonna en kaatunut kuin kaksi kertaa! Selvä parannus viime vuotisiin suorituksiin, kun kömmähdyksiä sattui toistakymmentä...

Kai sitä taas kohta lähdetään ajamaan reittiä toisinkin päin! Että uudestaan vaan mukaan iso porukka! Lisää kuvia sunnuntaista voi katsoa täältä; http://picasaweb.google.com/PorinTarmo/

2008-10-03T21:48:00.002+03:00

Tässä se uutukainen pyöräni on!! Testilenkki on ajettu ja kulki hianosti!!:)

Huomenna luvassa maastolenkkiä ja sunnuntaina mennään isän kanssa Turkuun ajelemaan 170 kilsan lenkki. Syyslenkkinä tunnettu tapahtuma, joten sinne mukaan vaan kaikki!

2008-09-30T21:09:00.002+03:00

Moi,

kirjoittamisestani on kulunut pieni tovi. Syyksi voin laittaa ylioppilaskirjoitukset ja ylimenokauden eli offseasonin. En ole ajatellut pyöräilyä pariin viikkoon ollenkaan vaan muita asioita kuten niihin ylppäreihin. Nyt on kuitenkin treenit taas lähteneet käyntiin hyvin levänneenä.

Uusin asia, mikä tuo mielenkiintoa treeneihini on uusi valmentaja. Antti Hagqvist on lupautunut tekemään minulle harjoituksia. Se on tällä hetkellä minulle välttämätöntä, jotta pääsisin seuraavalle tasolle pyöräilyn parissa. Joitakin harjoituksia on jo toteutettukin!

Tänään kävin maastossa ajelemassa maastiksella ja juoksemassa. Samalla kävin hakemassa poliisilaitokselta ajokorttini kuivumasta, kun se sinne vahingossa päätyi kuukausi sitten. Odotan tätä viikkoa innolla, sillä meidän pihalle on kurvaamassa uusi pyörätuttavuus eli cyclopyörä! Laitan siitä sitten kuvia, kun se tänne ehtii saapua.

Toivotan kaikille mielenkiintoisia treenejä ja menestystä syksylle!:) Minäkin koitan jauhaa ja ilmoittelen välissä, että miten on mennyt..

2008-09-08T21:40:00.006+03:00

Olin eilen ajamassa Tour de Helsingin. Kisa (kuntoajo) startattiin Helsingin Olympiavelodromin pihalta ja maali oli itse velolla. Matkana oli 140 kilometriä ja ajureita lähti noin 1000 matkaan. Sää oli suosiva, sillä sadetta ei saatu pisaraakaan niskaan ja aurinko melkein taisi pilkahdella taivaaltakin. En minä mitään nähnyt, kun ajoin koko matkan nenä mutkalla toisten peesissä.

Todellisuudessa jouduin ajamaan oikeasti itselle hävytöntä vauhtia ensimmäiset 40 minuuttia vapaan vauhdin alettua ja viimeiset 12 kilometriä. Niiden välissä jauhetut kilometrit olivat melko helppoja. Kovin kärki (8 henkilöä yhteensä pääporukasta) oli jo kovalla osuudella lähtenyt irti ja heidän taakseen jäi noin 50 hengen pääporukka( ja + ne 900 muuta ajuria), missä minä olin mukana.

Ihme porukkaa tapasin ryhmän keskellä, kun välillä jostain suunnasta tuli pientä mutinaa, että naisten pitäisi ajaa porukan hännillä, eikä tulla "kukkoilemaan" kärkeen. Sen jälkeen en varmastikaan antanut kenellekään piiruakaan tilaan. Jos joku tuli tönimään viereen niin tönäisin takaisin ja lopuksi lähetin yrmy-katseen perään, että älkää itte alkako kukkoilemaan. KoiL:sin kuskin (Ilpon) kanssa oli sovittu, että hän vetää lopun minulle ja se edellyttää, että hänen takarenkaasta ei irroteta katsettakaan 200 metriä ennen maalia. Noh, tulihan siitäkin sitten joku sanomaan, että "et sä ole tästä paikasta varmaa mitään maksanu, että lähes nyt siitä muualle." Vastasin kyllä vaan, että hänen mahiksensa kärkijoukkoihin oli mennyt jo 80 kilometriä sitten ja mulla oli vielä mahikset jopa voittaa naisten kisa. Murmur vaan.

Loppukiri meni kuitenkin hieman pepulleen, kun katseessani oleva takarengas lähtikin tieltä pusikkoon päin. Ei se onneksi pusikkoon asti mennyt, mutta minä ampaisin ohitse. Ajoin viimeisen kilometrin sitten muiden viiden ensimmäisten peesissä ja loppuun asti sama järjestys melkein pysyikin ja olin naisissa maalissa ensimmäinen. Koko kisassa taisin olla 17? Toinen naisten sarjassa oli Ketosen Carina.

http://www.youtube.com/watch?v=HtJK027Xbqo&feature=related
^^ Pääsen maaliin about 2:40 kohdalla.

http://www.youtube.com/watch?v=ahwBPbV6xEA&feature=related

^^ ja tässä miesten kirikamppailu kolmannesta sijasta. Miesten kisan voitti Viron Riivo Schumann.

2008-08-29T20:01:00.010+03:00

Zau!

Pari viikkoa Suomessa on mennyt ja aika on lentänyt kuin siivillä. Kelitkin ovat olleet suhteellisen hyvät. Kävin viime viikonloppuna (lauantaina) Hämeenlinnassakin ajamassa 30kilometrin aika-ajon. Meno ei ollut kyllä kesän parasta nähnytkään. Ohjeeksi sain vain, että täysillä ajat koko matkan. Hyydyin jo kymmenen kilometrin jälkeen ja maaliin oli tuskaiset 20 kilometriä. Olin siis toinen häviten Annelle melkein kaksi minuuttia. On tainnut pieni notkahdus kunnossa tapahtua alaspäin..

Sunnuntaina käytiin ajamassa porukkalenkkiä kopilla. Oli upea keli ja porukkaa kopille ilmestyi jopa 17 ajuria! 14okilsaa ajeltiin hieman yli neljässä tunnissa.

Viime viikko meni muuten vain koulua ja treenejä käydessä. Eilen osallistuin viimeiseen maantiecup-osakilpailuun Porissa. Satakunta-ajojen reitti kulki Lavia Harjunpää väliä. Oli kiva ajaa edes yksi kisa miesten kanssa. Kisa sujui muuten malliikkaasti, mutta pari kertaa tarvitsi ärjähtää taakspäin vilkuilijoille, että eivät heiluisi kuin leppäkeihäät. Olin koko pääjoukon kuudes ja omassa sarjassa ylitin maaliviivan ensimmäisenä.

Tänään käytiin taas ajelemassa pikkasen lenkkiä. Kopille ilmestyi yhdeksän ajuria, joista yksi jatkoi mettäpoluille muiden lähtiessä Luviaan. Ajoa kertyi tänään 120 kilometriä neljässä tunnissa. Mukava viikonloppu kerta kaikkiaan. Kunhan vielä jaksaisi koulukirjoja selailla ennen nukkumaan menoa..

ps. teksti kirjoitettu 31pv, vaikka otsikossa lukeekin 29..

2008-08-17T23:57:00.005+03:00

Kuvat kertovat ehkä tällä kertaa enemmän kuin tuhat sanaa.. Kotiin päin ollaan siis lähdössä, huoh.. Tempon merkeissä sitten ens viikonloppuna!

2008-08-13T14:17:00.003+03:00

Heipsan,
tässä menikin suurempi tovi päivityksen kanssa, pahoittelen.

Nyt on kolme kisaa käyty ja vielä olisi kaksi jäljellä. Tulevat kisat ovat lauantaina ja sunnuntaina.

09/08Heudsen;
Ensimmäinen kisa sujui enemmänkin haistellessa, että miten sitä kisaa nyt sitten oikein ajettiinkaan. Reitillä oli kaksi pienehköä mäkeä ja ne kulkivat yllättävän hyvin (ainakin aikaisempaan verrattuna.) Kiersimme 18 kertaa 5,2 kilometrin reittiä. Kisan loppuvaiheessa pääsi pieni irtiotto ja porukan mielenkiinto kovaan ajamiseen taisi lopahtaa siihen. Itse en voinut yrittää mitään suuria irtiottoyrityksia, koska yksi meidän ajureista oli irtiotossa mukana. Harmi vain, että hän joutui jättämään kisan kesken kaksi kierrosta ennen maalia. Ampiainen oli pistänyt huuleen ja suun pistäminen kiinni oli mahdotonta. Loppusijoitukseni oli 18.

10/08St-Niklaas/Puilvelde
Tämä kisa ei ollut pelkkä maantiekisa, vaan siihen oli liitetty myös erillinen kirikisa. En tiedä mitä mahdoin startissa ajatella, mutta lähdin ensimmäiseen irtiottoon mukaan. Olin ensimmäiset kolme kierrosta irti ja sain kerättyä kiripisteitä itselleni. Myös seuraavat kierrokset koitin kiriä ja saada pisteitä itselleni. Se onnistui ja olin kirikisassa toinen.

Kisassa koitin myös muihikin irtiottoyrityksiin, mutta ei niistä syntynyt juuri mitään. Lopputuloksissa olin 12. Kisan jälkeen olin hieman väsynyt, sillä kisa tuntui paljon pidemmältä, mitä se todellisuudessa oli(90km).

12/8
Memorial Marc Van Beek, Brasschaat, 1000 euron kisa
Tämän kisan päätavoite oli kaikilla starttaajilla mielessä, saada 1000 euroa monesti kirimällä itselleen. Ensimmäisenä oli tarkoitus ajaa noin 80 kilometrin kisa kiertäen 4,9 kilometrin lenkkiä. 20 parasta pääsisi finaaliin tavoittelemaan tuhannesta eurosta.

Kisa lähti heti startista vauhdikkaasti liikkeelle. Minulle teki aika lailla pahaa heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun yritin aluksi taas irti ja jalat eivät olleet aivan palautuneet viikonlopusta. Jalat kuitenkin palautuivat ihan kohtalaisesti, kun ajoin pääjoukon mukana. Missään vaiheessa kovaa vauhtia ei kuitenkaan laskettu alas. Kun oli kuitenkin kaksi kierrosta maaliin, pääsi kaksi porukasta lopullisesti irti ja he taistelivat kisan voitosta ja tietenkin pääsystä finaaliin. Minulla oli siis varaa olla pääjoukossa 18toista. Loppu meni kuitenkin ihan mukavasti, vaikka jouduin porukan keskelle. Porukkaa kuitenkin hyytyi sivuilta ja pääsin joistakin väleistä aina ylemmäs. Maalissa olin pääjoukun seitsemäs, eli kokonaiskisan yhdeksäs.

Kisan jälkeen oli 30 minuuttia aikaa valmistautua ajamaan finaalia. Tiesin kuitenkin jo alussa, että ei porukassa kauaa pötkitä, mutta minähän se olin joka sieltä tippui ensimmäisenä. En oikein haltsannut hommaa ja olin porukan keskellä ja tietenkin kaikki kiilasivat sivuilta ohitse. Noh, kokemus sekin, jos ensi kerralla sitten paremmin. Tämä finaali oli kuitenkin eri kisa, joten olin silti lopputuloksissa se yhdeksäs.

Tässä jonkun näköset tulokset kisasta, http://www.bloggen.be/wielrennen/archief.php?ID=7278

Jussi on ajanut myös hyvin. Ensimmäisessä kisassa hän oli 22. Toisessa kisassa hän kaatui, mutta pystyi jatkamaan. Tuomarit kuitenkin liputtivat hänet ulos, mutta oli silti 32. Porukka oli
ilmeisesti mennyt aivan palasiksi.

2008-08-08T11:34:00.002+03:00

Siinä se nyt sitten on, kannatti jaksaa odottaa tätä auringon väristä kilpuria. On muuten aivan huippu pyörä ajaa! Kiitos siis Kone-Pekalle ja Mikalle! Täytyy vaan opetella käyttämään Sramin osia, kun pääsee kotio. Hieman jo niihin ehdin totutellakkin.

Huomenna olisi tiedossa ensimmäiset skabat tällä reissulla. Seurakaveri Jussi "Jäpis" Eskelinen tulee myös tänään Belgiaan. Hänelläkin olisi huomenna ensimmäinen startti. Kerron niistä sitten huomenissa lissää.

2008-08-04T18:37:00.003+03:00

Ruotsista on taas palattu. Aimo annos saatiin taas kokemusta. Viivalle saatiin Suomen maajoukkueen lisäksi Cervelon, Biglan, Columbian, Ruotsin, Norjan, Flexpointin, AA Drinkin jne joukkueita. Vauhtia oli taas maantiellä ja joukkue aika-ajossa kuin esimerkiksi Suomessa. Suomen joukkueessa polkivat tällä kertaa Anne Rautio, Heljä Korhonen, Riina Miettinen, Heini Ilmarinen ja minä.

Maantielähdössä pääsin hyvin ryhmittäytymään. Munasin sen kuitenkin heti, kun en meinannut saada klossia heti kiinni. Hyvin se silti lähti kulkemaan porukan mukana. Ensimmäisessä alamäessä tapahtui kuitenkin kasa. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun kuvittelin, että pystyssä pysytään. Fassa Bortolon tyttö kuitenkin meni edessä kumoon, mutta pystyin hyvissä ajoin jarruttamaan. Jarrutin kuitenkin niin voimakkaasti, että Zippin 404nen takakiekko lähti alta ja menin kumoon. Isä myönsi kaatumisen hieman hänen syykseen, koska oli jarrutellut tällä kyseisellä kiekolla tavallisilla jarrupaloilla (kun minä ajoin zippin hilikuituun tarkoitetuilla jarrupaloilla) ja kiekon reunoihin oli jäänyt niistä "palanutta" kumia. Pääsin kuitenkin ilman pahempia raappeita pystyyn ja lähdin takaa-ajamaan muita. Sainkin porukan kiinni, mutta sen isoimman ylämäen alhaalla. Hapot olivat siinä vaiheessa sen verran kovat, että tippuminen tapahtui. Sain porukan kuitenkin vielä kiinni (kaksikin kertaa), mutta porukasta tipuin silti ja tuloksiin minut merkattiin DNF:ksi. Kuin myös muu maajoukkue.

Joukkue aika-ajoon lähdimme kaikki täysin kokemattomina, paitsi Riina. Annella, Heljällä ja minulla oli vain kokemuksia paritempoista. Heini ei ollut edes koskaan ajanut tempopyörällä! Joten hieman sekasortoinen sakki oli viime perjantaina lähdössä liikkeelle. Saimme kuitenkin 32 kilometriä ajettua kaatumattu maaliin ja meidän tasoomme nähden ihan hyvin. Jos oltaisiin saatu treenattua enemmän esimerkiksi vaihtoja, olisi vauhti ollut varmasti korkeampi. Yksi pieni sattuma tapahtui kyllä ajaessamme. Sillä ampiainen tuli minun kypärän ja lasien väliin ja sehän pisti! Siinä tuli äkkiä kiire ja vahingossa lensi sekä ampiainen että lasit kuin leppäkeihäs. Lasit menivät päreiksi, kun osui jo maahan, mutta Anne ja huoltoauto varmisti sen, että menivät varmasti rikki, kun vahingossa vielä ajoivat niiden päältä. Pää hieman jomotti pistoksen jälkeen, kun oli vielä 10 kilometriä maaliin matkaa.

Perjantaina oli siis viimeinen ajo ja lauantaina matkustimme kotio päin koko päivän. Sunnuntai aamuna olimme satamassa 5.35 ja menimme Annen luokse isän kanssa sluipailemaan vielä, koska olimme ilmottautuneet aamupäivällä ajettavaan Ruskon Tempoon. Olimme isän kanssa sopineet pienen vedon ennen ajoa. Jos häviäisin yli 40 sekuntia hälle niin joutuisin pesemään ja vahaamaan kaikki autot, mitä meidän pihasta löytyy. Jos häviäisin kuitenkin alle 40 sekuntia niin saisin nahkatakin. Voitin vedon, koska hävisin vain 30 sekuntia.:P Ostosreissu on siis edessä! Aikaa meni kympillä 14,38,85 ja sillä lohkesi voitto Anne Rautioon reilulla 11 sekunilla.

Seuraavaksi olisi matka Belgiaan. Lähden torstaina ja viihdyn siellä vain 11 päivää, koska pitäisi palata vielä koulun penkille syksyllä.

2008-07-28T12:07:00.002+03:00

Rata SM-kisat on käyty ja hyvän treenin sainkin. Ajoin 500 metriä ja 3 kilometriä. 500 metrille meni aikaa 40.50, joka oli minulle ihan hyvä aika. Aika oli ihan ok, koska en ole ajanut radalla tänä vuonna kuin kerran aikaisemmin SM-kisoja. Ajalla tuli neljäs sija. Kolme parasta ajoivat alle 40 sekunnin. Eli taso oli suhteellisen kova, ainakin minulle.

Kolmella kilsalla olin kolmas, kolmosen kolmas. Ajoin sen ensimmäistä kertaa elämässäni ja sain siinäkin keuhkot kyytiä. Viikonlopun kelit olivat fantastiset ja kellotin ajakseni 4.10 ja risat illan finaalissa. Voittaja oli Paula Suominen TuUl:sta. Hänen voittoaikansa oli 4.04 paikkeilla, eli kovaahan se meni.

Harmi, että Porista ei löydy velodromia. Se on niin eri laji kuin maantiepyöräily, että on hankalaa yhtäkkiä vain lähteä polkemaan yhdet kisat kovaa suoraan SM-kisoihin. Lähin velodromi on 120 kilometrin päässäkin, joten sinne ei joka päivä jaksaisi matkustaa.

Seuraavat kisat käydään Ruotsissa, MC-kisa kyseessä. Reilut 130 kilometriä pitäisi jaksaa jauhaa maailman kärjen mukana. Sinne reitille on taas kuitenkin sijoitettu joku törkeä mäki, että katsotaan nyt kestääkö jalat kahtatoista kierrosta hirveätä hapon määrää..

2008-07-19T11:34:00.002+03:00

Heipsan,

Ruotsista ollaan suurimmaksi osaksi palauduttu ja nyt olisi tämä viikonloppu tiedossa kisaturismia Vantaalla. Vantaalla käydään ISM-aika-ajo ja maantiekilpailut junnujen ja vähän vanhempien(+30) kuskien kesken. Pääsen tänään huoltoautoon mekaanikoksi, eli toivottavasti ei mene rengasta. Huollettavallani on myös korvassaan radio, joten voin purkaa samalla tavalla hänen korvaansa, miten kisoissa kuuluu ajaa, kuten hän teki viimeisimmässä tempoajossa minulle.

Kävin eilen ajamassa Helsingin velolla. Ei se vauhti kovin hurjaa ollut, kun ensimmäistä kertaa kokeilin ratapyörää tänä vuonna. Eli pieni täydennys eilen kysyttyihin kysymyksiin. Seuraavat kisani eivät olekaan Ruotsissa käytävä MC-kisa vaan Suomenmestaruus kisat Helsingin velolla. Niiden jälkeen matkaamme taas Suomen maajoukkueen kanssa Ruotsiin.

2008-07-14T13:16:00.003+03:00

U6 Cycle Tour 2008

7.7.
Ensimmäiseen kisapäivän ohjelmassa oli prologi. Matkana oli 3,2 kilometriä. Prologiin mahtui lähtö lähtöpallilta, suora, käännös, suora, 90 asteinen käännös vasemmalle ja suora pienen mäen kera. Happoja saatiin jalkoihin noinkin lyhyellä matkalla reilusti.

Suomen joukkueeseen kuului tänä vuonna Heljä Korhinen, Anne Rautio, Riina Miettinen, Laura Lilja, Henni Alakoskela ja minä. Henni ja Laura ajavat 18-sarjassa.

Jalat tuntuivat ennen starttia aika jumeilta, koska jouduin matkustamaan edellisenä päivänä Italiasta reilut 12 tuntia Ruotsiin. 12 tuntii sisältyi yhden ajurin pyörän vahtimista neljä tuntia. En päässyt yhtään pyörittelemään matkustuspäivänä, mutta eikö se jumi ollut voimaa?
----
Kisan jälkeinen raportti;
Prologin jälkeinen lopputulos oli 17. Anne oli paras suomalainen (sija 16) 1,3 sekunnin erolla minuun. Saimme huoltoauto numeron numero 8. Jäin kärkeen hurjat 25 sekuntia ja se pistää hieman miettimään. Jalat olivat enemmän kuin jumissa! Muut tytöt ajoivat prologissa keskivertoisesti. Heljällä luultavasti painoi jaloissa pieni flunssan poikanen. Lauran prologi meni aivan pieleen, koska kiekko oli mennyt vinoon ja joutui ajamaan tyhjällä renkaalla maaliin, kärjelle tuli eroa yli kolme minuuttia.

Ajo ei ollut ihan parasta, mitä olisi voinut ajaa. Alku sujui hyvin, mutta kun mäkeä oli ajettu noin puolet jäin suurin piirtein kammelle kitumaan ja loppu oli hyvin tahmeaa. Maaliviivakin tuli yllättäen, etten oikein osannut ajaa loppukiriäkään. Yritimme käydä tsekkaamassa maaliviivaa reitllä, mutta meitä ei enää päästetty katsomaan sitä, koska radallla ajoi koko ajan kisailijoita edestakaisin. En minäkään haluaisi, että joku tulisi sössimään keskelle rataa, kun ajo on menossa..

Hännisen Casper ajoi suomalaisista parhaan ajon aloittelijoiden sarjassa ollen toinen!

8.7

Ensimmäinen maantiekisan matkana oli 45 kilometriä. Kierros oli seitsemän kilometriä pitkä ja se kierrettiin kuusi kertaa. Reittiin mahtui vajaan kilometrin pituinen mäki, joka toimi myös maalimäkenä. Sää oli todella kylmä ja sateinen. Capsicamia piti laittaa jalkoihin kaksinkertainen annos.

Heti ensimmäisellä kierroksella Heljällä meni rengas. Se hieman huolestutti, sillä meidän huoltoautomme oli parin kilsan päässä, koska kaikki marjanpoimijat olivat tippuneet tuomariauton eteen ja huoltoautot eivät saaneet lähteä vielä ohittelemaan. Riina jäi kuitenkin odottamaan Heljää. Huollossa olleet eivät kuitenkaan kyenneet kymmenessä sekunnissa vaihtamaan kiekkoa, koska vaihdossa käytettiin väärää kiekkoa ja ylimääräistä aikaa tuhraantui ainakin 44 sekuntia. Se ei nyt mennyt aivan nappiin, koska Riina ei saanut enää porukkaa kiinni ja Heljä pääsi juuri ja juuri viimeisellä kierroksella porukkaan mukaan häviten pari sekuntia kärjelle.

Rengasrikko koitui myös ehkä minunkin kohtaloksi. Annen tarkoitus oli lähteä vetämään loppukirissä ennen maalimäkeä ja sitten olisi ollut Heljän vuoro lähteä vetämään ja minun olisi sitten lopussa pitänyt vetää niin kovaa kuin jaloista lähtee maaliin asti. Nyt se meni sitten niin, että Anne veti ennen mäkeä itsensä hapoille ja minä ja kolme muuta ajuria vetivät maalimäen ylös rivissä. Kiri lähti liian aikaisin ja maalissa jokainen ruumiinosa oli aivan hapoilla! Maaliviivan ylitin viidentenä. Yhteistuloksissa nousin sijalle 11.

9.7
Toinen etappi maantiellä. Matkana oli 77 kilometriä. Etappi säästyttiin ilman rengasrikkoja, mutta Riinalle tuli toiseen jalkaan jotain häikkää ja ei pystynyt edes kävelemään sillä. Hän joutui nousemaan huoltoautoon, mutta ei kuitenkaan jättänyt kisaa kesken, vaan sai viimeisen maaliintulijan aikaan lisää viisi minuuttia.

Hyökkäystaktiikkamme onnistui jossakin määrin, sillä Heljä pääsi joksikin ajaksi pääjoukosta irti. Joukkueemme teki kovasti töitä etapin ajan. Jokaiselta tuli tilanteisiin apuja ja niistä oli huimasti hyötyä kisan kuljetessa eteenpäin. Loppukirin vetäminen sujui huomattavasti paremmin tiiminä kuin edellisenä päivänä. Itse vain möhläsin loppukirin, koska jouduin pieneen "pussiin" lopussa. Olin kuitenkin neljäs ja jos maali olisi ollut hieman kauempana olisi podium paikka ollut ehkä enemmän mahdollinen. Joka tapauksessa hieno etappi joukkueelta, vaikka Riina joutuikin osallikseksi vain radioiden kautta!

10.7
Vuorossa oli kortteliajo. Odotin etappia aika lailla silmät kiiluen, koska viime vuonna se sujui hyvin. Tyttöjen jaloissa oli pientä jumia havaittavissa, sillä ainoa joka pystyi vahvaan ajoon oli Riina. Riina veti välejä ahkerasti kiinni ja oli yhdessä vaiheessa hieman irtikin.

Vaikka välejä ajettiinkin ahkerasti kiinni, pääsi silti yllättäen yksi Rabobankin ajureista irti ja voitti etapin 20 sekunnilla. Anne veti toiseksi viimeisellä kierroksella jalkansa alta kuitenkin minulle. Minun onneksi yksi tyttö kuitenkin uhrasi vielä itsensä vielä viimeisellä kierroksella vetäen koko kierroksen ja minulla oli huippupaikka keltapaidan peesissä letkan kolmantena. Vaikka kuinka yritin lopussa niin en vain päässyt keltapaidan ohitse ja jäin kolmanneksi. Yksi tavoite kuitenkin toteutui, eli podiumpaikka.

Kasojakaan ei sattunut oikeastaan. Vain yksittäisiä kaatumisia. Joillakin meni kurvi liian pitkäksi tai joku muuten vain möhläsi kanttarellien kanssa.

11.7

Viimeinen etappi maantiellä. Matka oli 75 kilometriä. Kiersimme kolme kertaa 25 kilometrin pituisen lenkin. Kisa oli siinä mielessä erikoinen, että kaikki tykittivät yhteen ja samaan kohtaan sata lasissa, mutta muun ajan taidettiin säästellä seuraavan päivän tempoajoon.

Kisa sujui aika rauhallisissa merkeissä. Piti vain varmistaa, että keltapaita ei enää pääse irti pääjoukosta. Se onnistui ja loppukiri alkoi. Se oli hienoa katseltavaa, kun Suomi-tytöt pitivät kärjessä junaa pystyssä. Viimeinen kurvi otettiin kuitenkin varovasti, sillä kurvissa oli hieman öljyä. Joku itseasiassa taisi törmätä minun takarenkaaseeni ja taisi aika pahasti horjahtaa ja jäi porukan hännille. Kirijalassani ei kuitenkaan ollut ihan sitä huippuherkkyyttä ja jäin maaliviivan jälkeen arvuuttelemaan, että olinko kolmas vai neljäs. Se oli lyhyistä eroista kiinni, mutta jouduin kuitenkin tyytymään siihen huonompaan sijaan. Viidennen päivän jälkeinen sijoitukseni oli kuudes kokonaiskisassa.

Törmäsen Rosa sujuittui kyseisellä etapilla myös kolmanneksi N-16 sarjassa.

12.7
Viimeisenä päivänä oli luvassa tempoajo. Matkana oli 14 kilometriä. Taivas näytti uhkaavalta sateiden puolesta, mutta kaikki taisivat päästä kuivina maaliin. Viimeisen ajurin tullessa maaliin taivas repesi.

Ennen tempoa jalat tuntuivat siltä, että ne eivät kestäisi ollenkaan kovaa ajoa. Kääntöpaikalle asti ne eivät kyllä oikein kestäneetkään, mutta takaisin tuli aika nätisti. Mielestäni viime vuonna en ollut ihan niin väsynyt ennen starttia kuin tänä vuonna, mutta silti parannusta viime vuodesta tuli 50 sekuntia ja olin sijoituksissa kuudes. Isän huutaminen takana olevassa huoltoautossa taisi tuoda vauhtia jonkun verran lisää. Pari kertaa meinasi kansaiväliset merkit nousta sormissa pystyyn, mutta pystyin senkin kiukun laittamaan ajamiseen.

Muutkin tytöt ajoivat hyvin. Annella sattui kuitenkin lopussa pieni kontakti toisen pyöräilijän huoltoauton kanssa, sillä auto pysähtyi suoraan Annen eteen ja joutui käytännössä kokonaan pysähtymään. Aikaa tuhrautui ainakin 30 sekuntia hukkaan. Anne nousi kuitenkin 28 sijalta tempon takia 16, joten miettikääs kuinka paljon hän olisi vielä noussut, jos ei olisi tullut vauhdin pysäyttäjää eteen?

Tässä kokonaiskilpailun tulokset suomalaisten ja kärjen osalta;
1) Isabelle Söderberg Upsala CK 6;57;54,
2) Madelene Olsson Svanesunds GIF 6;58;20,
3) Avalo Lyngbaek CK Hymer 6;58;27,
...6) Lotta Lepistö Finland CU 6;58;58,
...16) Anne Rautio Finland CU 7;00;27,
...34) Heljä Korhonen Finland CU 7;03;55,
...35) Laura Lilja Finland CU 7;04;17,
...38) Henni Alakoskela Finland CU 7;06;51,
...47) Riina Miettinen Finland CU 7;55;02

Minulla oli viidenteen sijaan sekunnin ero ja neljänteen neljän sekunnin ero.

Isoin yllätys tuloksissa oli myös se, että meidän joukkueemme nousi tuloksissa toiseksi joukkuetuloksissa! Huippua!

Reissu oli itsessään aivan huippu! Porukka oli hyvä ja yhteishenki loppua kohden vain kasvoi! Jos joskus kisapaikoilla tulette ihmettelemään sikala-ääniä niin voitte olla varmoja, että äänet on päästänyt ilmaan Suomen naisten 2008 vuoden maajoukkue.

Pieni huomautus vielä, että Henni oli ensimmäistä kertaa ajamassa kisaa Suomen ulkopuolella. Hänellä oli valtavasti sisua nousta vielä porukkaan, vaikka teki tiukkaan. Ensi vuonna meillä on taas uusi vetokuski mukana!
---
EM-kisat, Italia

Kaipa minun tarvitsee myös hieman valoittaa Italiassa olleista EM-maantiekilpailuistakin. Ne menivät pääpiirteittän aivan penkin alle. Tai siis reissu oli huippu, mutta se tärkein osa-alue, eli pyöräily meni aivan päin mäntyä.

Tiesin jo sinne matkustaessa, että kisapäivä ei tule olemaan helppo, sillä reitille oli valittu pari mäkeä. Toinen oli reilun kahden kilometrin pituinen ja toinen 1,5 kilometriä pitkä. Ja yleensä ylämäen jälkeen tulee alamäki, joten jos ylämäessä tippuu voi olla varma, että alamäessä tulee olemaan vaikeaa saada kärkeä kiinni. Iso porukkahan mene huomattavasti kovempaa kuin yksittäinen ajaja.

Sain suomalaisista ensimmäisenä aloittaa tämän surullisen kuuluisan murhenäytelmän. Meillä oli matkana hieman vajaa 130 kilometriä ja se tulisi ajaa kuutena kierroksena reilun 20 kilometrin lenkkiä. Minulla oli tiukkaa jo ensimmäisellä kierroksella, mutta pysyin kuitenkin porukoissa. Toisella kierroksella se noutaja kuitenkin tuli. Ei vaan vauhti riittänyt, vaikka kuinka olisi puristanut eteenpäin. Ajoin kuitenkin niin kovaa kuin pystyin ja olin jo toisessa mäessä 10 metrin päässä pääporukasta, mutta silloin se noutaja iski vielä pahemmin ja sinne ne persukset vaan katosivat. Hetken päästä tuli tuomariauto vierella ja sanoi, että finito. Se oli sitten siinä. Hetken päästä vierelleni tuli puolalainen ajuri ja sanoi, että tänä vuonna oli rankka reitti ja kova taso. Niinhän se oli. 91 starttasi ja 39 pääsi maaliin. Viime vuotinen naisten maailmanmestarikin oli "vasta" kolmas. Ja meikäläisen ikäisiä tyttöjä ei päässyt ensimmäisessä porukassa maaliin ketään ja vain neljä ikäistäni tyttöä pääsi maaliin.

Otan tämän kuitenkin haasteena. Isona haasteena. Ensi vuonna kisat käydään Belgiassa ja koitan saada "luottamuksen" takaisin niiltä, ketkä valitsevat ajureita arvokisoihin.

Suomalaisten kisat ei ihan mennyt muutenkaan putkeen noissa karkeloissa. Sillä ketään ei päässyt maaliin, vaikka olin siitä aika lailla varma, että reitti olisi sopinut täydellisesti esimerkiksi Paajasen Paavolle ja Aluksen Markulle. Henttalan Joonas oli kuitenkin meistä vahvin ja pinnisteli M-18 porukan mukana neljä kierrosta kuudesta. Seurakaveri Jussi Eskelinenkin oli mukana menossa.

2008-06-30T10:04:00.003+03:00

SM-tempo;
Tempon ajelin niin kovaa kuin pystyin. Jalat eivät vain toimineet kuten olin ajatellut. Tiistain harjoitustempossa jalat olivat aivan erilaiset. Tiistaina jalat kävivät ja muuten kroppa pysyi paikallaan. Perjantain tempossa koko kroppa teki liikettä. Ajo meni siis kokonaisuudessa yliyrittämiseksi. 10 kilometrin jälken sain tiedon, että olen Anne Rautiota 10 sekuntia perässä. Yritin epätoivoisesti muuttaa rytmiä, mutta ei siitä mitän hyötyä ollut. Kun kaikki olivat maalissa ja vertailtiin aikoja, olin kokonaisuudessa hävinnyt 49 sekuntia. Anne oli siis tullut myös vastatuuli osuuden huomattavasti kovempaa.

Ajoon voin kuitenkin ollu kuta kuinkin tyytyväinen, sillä muiden mukaan keskinopeus oli 40km/h luokkaa. Ainoa, mikä ajossa jöi kismittämään oli se, että en saanut huoltoautoa. Huoltoauton saivat vain viime vuoden viisi parasta. Ei näissä karkeloissa ollut viime vuotisesta aika-ajon mestaruudesta mitään apua. Huoltoautoa olisin tarvonnut siksi, että isällä on sen verran rauhoittava ääni radion toisessa päässä, että sitä olisi tarvittu koko matkan, eikä vain satunnaisia osuuksia reitin varrella. Heljä Korhonen oli lopputuloksissa kolmas.

SM-maantie;
Kilpailu lähti mukavasti käyntiin, mutta sade oli tehnyt radasta liukkaan ja odotettavissa oli ehkä jonkin sortin kasa ensimmäisellä kieroksella. Kasa tapahtuikin viimeisessä mutkassa mentäessä maalisuoralle( porukka oli jo kutistunut 6 henkilöön, sillä pienessä mäessä tehtiin irtiotto). Edessäni kaatui kaksi mitalisuosikkia, Carina Ketonen ja Anne Rautio. Siinä oli meille neljälle tietenkin mahdollisuus päästä irtiottoon ilman näitä kuskeja. Pysyimme loppuun asti irti, vaikka Carina jauhoikin koko ajan perässämme 12-30 sekunnin päässä YKSIN. Siinä oli päivän kovin suoritus!

Neljän porukassa meitä oli minä, Heljä Korhonen, Mirella Harju ja Paula Suominen. Heljältä meni viidennellä kierroksella rengas ja hän joutui jättäytymään mitalitaistelusta pois. Irtiottoon jäivät siis minä ja kaksi turkulaista samasta seurasta. Pientä tiimityöskentelyä tytöillä oli, mutta ei vielä puolessa välissä viimeistä kierrosta tuottanut tulosta. Loppukiri meni niin, että Paula uhrautui vetämään kiriä ja minä tiukasti peesissä Mirellan ollessa takanani. Mirella kuitenkin pääsi lähtemään minua aikaisemmin ja lähdin tietenkin perään. Ajoin viimeiseen kurviin sisä kautta ja se oli virhe. Mirella pääsi leikkaamaan ulko kautta ja minä jouduin jarruttamaan. Siinä meni sen verran vauhtia pois, että käin auttamatta toiseksi.

Viikonlopusta tuli kaiken kaikkiaan siis kaksi hopeaa. Kuullostaa minun korvaan nyt vielä hieman pettymykselle, mutta otan tämän haasteena ja harjoittelen ensi vuodeksi paremmin.

2008-06-27T11:19:00.002+03:00

Tätä hetkeä on vuosi kauhulla odotettu. Tämä hetki synnyttää mahassa lentäviä perhosia ja epätoivoisia änkytyskohtauksia. Seuraavat 30 tuntia tulevat olemaan täynnä ilon ja surun hetkiä. Tuntien aikana Porin tuntumassa kuluu kilo tolkulla spagettia, jota pyöräilijät käyttävät hyvänä energian lähteenä ennen kisaa ja kisan jälkeen valmistautuessaan seuraavan päivän koitoksiin.

Minulla itselläni, Tatulla ja Linnealla on kohta spagetti/jauheliha annokset edessä ja koitamme saada ne kurkusta alas. Luulen, että kaikilla aineenvaihdunta on hyvin kiihtyneenä, sillä aika-ajon starttiin on 5-6 tuntia aikaa. Linnea ajaa N-18 sarjassa ja hänen matkansa tulee olemaa 16 kilometriä. Minä ajan ensimmäistä vuotta N-elitessä ja minun tulisi sotkea tempopyörää 26 kilometriä täyttä vauhtia. Tatu tekee tänään kuitenkin pisimmän suorituksen, sillä matkana on 42 kilometriä. Toivotan siis heille ja muillekkin kisailijoille paljon tsemppiä!

--
Belgiasta on siis kotiuduttu maanantai iltana. Matka oli aika hektinen. Juna oli myöhässä ensin 20 minuuttia ja lentokentällä ihmisryysis oli pahimmillaan juuri alkaneiden lomien takia. Minulla oli kuitenkin niin kova hinku jo kotiin, että ohitin törkeästi ainakin 100 ihmistä lähtöselvityksessä. (ps. Espanjaan menevillä ihmisillä ei ollut kiirettä ja minulla oli aikaa mennä lentokoneeseen 30 minuuttia.) Ehdein kuitenkin koneeseen, vaikka tätit jo kuuluttivatkin viimeisiä matkustajia koneeseen.

Tiistaina kävin tekemässä valmistavan temporeenin kuuluisalla viikkotempo radallamme. Sain peesiini ajon aikana kaksi vähän vanhempaa polkijaa, jotka seurasivat silmät kiiluen ajamistani. Sen syystä paransin luultavasti 25 sekuntia aiempaa tempoennätystäni reitillä. Aikani oli 14.45, joka on ensimmäinen 15 minuutin alitus itsellä.

Keskiviikkona kävin tekemässä pientä autopeesiä ja muuten vain pyörittelyä. Muut päivät ovat sujuneet hyvässä seurassa lenkkiä ajellen. Nyt olisi siis tiedossa viikonloppu täynnä kovia tempoaikoja ja jänniä ratkaisua maantiellä. Edessä ovat siis SM-kisat Porin maisemissa.

2008-06-18T10:32:00.003+03:00

Romsee;

Romsee, väkisin tuli maanantai-iltana ennen nukkumaan menoa se kisa mieleen. Olin viime vuonna aivan totaalisen kuollut kisassa, että kisan jälkeen, siis kaikkensa antaneena. Ei meinannut uni ihan heti tulla silmään, koska seuraava päivä tulisi olemaan totaalista kärsimystä. Eilen, tiistaina, sain kovimmat sykkeet ennen lähtöä. Normaalisti ennen starttia syke paukkuu 55-65 välillä, mutta nyt se oli jo jopa 75-80!

Reitti oli aivan sama kuin viime vuonna. Viime vuonna se oli raateleva, mutta tänä vuonna se olikin ihan ok! Ei tuntunut missään vaiheessa pahalta tai olisi joutunut tiukille. Se johtui kai siitä, että ajoin "aja madollisen helpolla"-tyylillä viime vuotta muistaen. Olin lopulta viides.

Tänä vuonna oli kuulemani mukaan vielä kovemmat kuskit viivalla kuin viime vuonna. Lähtijöitä ei tosin ollut normaalisti, koska luulen, että se pieni nyppylä ja arkipäivä saattoi karsia kilpailijoita. Vain puolet pääsivät taas kerran ylittämään maaliviivan. Ajajia oli kuitenkin todella monesta maasta! Belgiasta, Hollannista, USA:sta, Australiasta, Tshekeistä, Saksasta, Luxemburgista ja tietty ainakin Suomesta.

Noista sykkeistä vielä sen verran, että todellakin ei ole mikään hirveä jännitys päällä, kun pitäisi startata. Kun katselen ympärillä olevien sykkeitä niin ne hakkaavat yli 115! Ei se minullekaan uutta olisi, sillä Suomessa syke ennen starttia hakkaa varmasti yli 130.

2008-06-15T21:05:00.002+03:00

Passendalen;
Reitti oli muistini mukaan hieno! Hieman alkua oltiin muutettu viime vuodesta, muutos oli minusta kuitenkin vain positiivinen. Ei ollut sitä alun "vaarallisinta" pätkää. Kisa sujui melkein loppuun asti vauhdikkaana, ketään ei siis päästetty irti. Kaksi kierrosta ennen maalia kuitenkin neljä tyttöä vilahti näkymättömiin minun nukkuessa aurinkokannella. Ääh, miksi aina olen väärässä paikassa väärään aikaan? Noh, päätin kuitenkin olla tekemättä mitään tyhmyyksiä ennen maalia, joten pysyttelin kärjen tuntumassa, joskus hieman taaempanakin. Loppukilometrillä minulla oli kuitenkin hieman ahdas ajaa ja en päässyt näyttämään oikein sitä kunnon kiriä. Olin 13 maaliviivalla. Ihan ok ajo hieman mäkisemmällä reitillä, jossa yritin tehdä ratkaisujakin puolessa välissä kisaa.

Berchem;
Keli näytti aamulla hyvin lupaavalta. Aurinko möllötti sinisellä taivaalla ja oli suhteellisen lämmin, mutta miten sää voikaan muuttua päinvastaiseksi 40 minuutissa? Kisapaikalle saavuttaessa aurinko oli häipynyt pilvien taakse ja alkoi sataa vettä. Vesi ei ollut hirveän tervetullutta, sillä reitillä oli paljon mukulakiviä (40% reitistä, yksi kierros 7 kilometriä) ja ratikoiden kiskoja, mitkä ovat hyvin liukkaita sateella! Sade jotenkin madalsi kisatunnelmaani ja oli hyvin vaikea motivoitua lähtöön, missä kasat olivat melkein sata varmoja.

Ensimmäiset kierrokset ajettiin rauhallisesti. Reitillä olevat mukulakivet taisivat "järkyttää" muitakin ajajia. Ensimmäisellä kierroksella mietin ihan tosissani, että jätänkö kisan kesken, mutta pienessä päässäni kuitenkin löysin järkevän syyn jatkaa. Syy oli se, että osaisin joskus hamassa tulevaisuudessa ajaa kunnolla, järkevästi ja kovaa vesisaatessa. En kyllä tykännyt reitistä ollenkaa, eilinen reitti oli paljon mukavampi!

Kuten jo mainitsin niin kisassa tuli kasa. Kasa tapahtuui kolmannella kierroksella, kuulemma. Itse en kyseistä kasaa huomannut tai edes kuullut. Joskus käy se tuuri mullakin! Viiden kierroksen jälkeen loppui sade ja tie kuivui aika nopeasti, koska aurinko alkoi paistaa. Päästiin siis ajamaan kovaa ilman pahempia riskejä. Tänään olin kuitenkin sen verran jumissa, että jätin suurimmat vetohommat tällä kertaa muille. Ehkä se jollain tapaa taas kostautui, sillä seitsemän pääsi riskillä ajotavalla hatkaan.

Maaliviivan takaa löysin itseni kuitenkin yhdeksäntenä. Jos nyt ensi vuotta katsotaan jo silmät kiiluen niin selvästi minun tulisi parantaa tätä niin sanottua tempokykyäni ja voimaa, jotta porukasta pääsisi lähtemään helposti hatkaporukoihin...

2008-06-13T15:27:00.002+03:00

Huomenna alkaa pieni kisaputki, kahdeksaan päivään mahtuu viisi kisaa. Viimeinen kisa on 22 päivä ja 23 päivä lähden takaisin Suomeen. Suomeen tulen, koska 27-29.6 käydään pyöräilyn SM-kisat Porissa. (28 päivä tulee muuten 19 vuotta mittariin, joten kohta lähtee se viimeinenkin teinivuosi käyntiin.)

Aika on kulunut viime päivinä hiukan tahmean laisesti. Tai alku viikosta kävin Antwerpenissä kävelemässä jalkani tyhjiksi, kun sorruin "hieman" shoppailemaan. Aikaa kului noin vain kuusi tuntia! Olin sinä aamuna käynyt lenkillä, mutta lenkki loppui puolentunnin kohdalla, ku minulla meni rengas ja enhän minä sitä päälirengasta saanut ilman rengasrautoja pois. Onneksi paikallinen eläkeläispöräilijä pysähtyi kohdalleni ja kysyi, että tarvitsenko apua. Tarvitsinhan minä.. Kävin vielä kuuden tunnin kävelemisen jälkeenkin pyörittelemässä kyseisenä päivänä, ettei jalat menisi aivan jumiin.

Keskiviikkona ei jaloissa tuntunut kävely oikeastaan missää, luultavasti kiitos pyörittelemisen. Kävin sinä päivänä ajamassa neljä tuntia. Suurin saavutus lenkillä oli se, että en ajanut kertaakaan samoja teitä vaan osasin kiertää ison lenkin ilman suurempia vaikeuksia! Eilen pidin treeneistä pientä lepoa ja jalat vaikuttavat nyt ennen lenkille menoa suhteellisen hyviltä. Jos huomenna vaikka sävähtäisi! Huominen kisa käydään Passendalenissa. Osallistuin kyseiseen kisaan viime vuonna, joten reitti on tuttu tällä kertaa.

2008-06-08T22:17:00.002+03:00

Pienet raportit viikonloppuna olleista kisoista;

Belsele:
Eilinen kisa ajettiin lämpimässä säässä. Aurinko ei kuitenkaan paistanut vaan ilma oli hyvin kosteahko. Ennen starttia ei ollut oikein fiilistä lähteä kisaamaan, mutta ainahan se pieni kilpailuvietti tulee korvien väliin, kun numerolappu isketään selkään. Ennen naisten starttia kisaa ajoivat nuoret ja salskeat pojat. Olin juuri hakenut numerolapun ja jäin seisomaan yhteen kulmaan, koska joukku ajajia oli juuri tulossa kyseiseen kurvin kulmaan. Sain pienen jännäkohtauksen, kun pojat menivät kurvissa mukkelismakkelis. Yksi pojista ei pystynyt edes jatkamaan kisaa vaan jäi maahan makamaan, taisi ilmat lähteä pihalle.

Tästä välikohtauksesta ei jäänyt kuitenkaan pahoja traumoja, koska pystyin keskittymään kisaan ihan hyvin. Reitti oli mukavaa ajettavaa, mutta pientä mäen nyppylää olisin kaivannut. Kisan ajelin suurimmaksi osaksi pääporukassa. Jonkun verran koitin alussa irti, mutta ei niistä mitään taaskaan tullut. Yritin myös lopussa ja olin muka ennen loppukiriä väsynyt, kun yksi tiimikavereistani huusi, että Lotta mene! En uskonut ja päädyin sijalle 19. Pieni itseluottamuksen katoaminen taisi olla "huonon" lopputuloksen syynä.

Prosperpolder:
T'män päiväsessä kisassa sain ajaa toivomaani nyppylää, mutta oisi se voinut ehkä hieman pitempi olla. Kisakylä koostui yhestä kirkosta ja maatiloista ja parista talosta. Maisemat olivat hyvinkin kauniit.

Kisa itsessään oli minusta aivan raivostuttavaa ajaa! Yritin tosissani tehdä töitä, mutta silti ei syntynyt mitään tulosta. Pari kierrosta sain vetää viiden hegen kanssa, mutta silti pääjoukko ajoi meidät kiinni. Olisi viitsinyt jatkaa vielä vähän aikaa jahtaamista, sillä edessämme oleva kahdeksan hengen irtiotto pysyi maaliin saakka. Kai se joskus nasahtaa! Loppukirissä olin 18.

Tässä kuitenkin linkki, jota ei voi olla hymyilemättä.
http://youtube.com/watch?v=5P6UU6m3cqk

2008-06-05T21:22:00.002+03:00

Epäonni on tainnu sanoa tahdon ilman lupaani. Voitte siis kuvitella, että eilisessä kisassa tapahtui jotain, mistä en ole innoissani tai muutenkaan iloinen.

Kisan startti oli kymmeneltä aamulla, mikä oli kiva juttu. Illan sai siis vain oleskella ilman mitään kummempia aktiviteetteja. Polkeminen 180 hengen porukassa ei tuottant vaikeuksia, eikä myöskään "uusi" pyörä. Kisa sujui loppuun saakka kova vauhtisena ja olen 99%sesti tyytyväinen ajooni, koska maaliin ajettiin, tosin heittävällä etukiekolla ja vääntyneillä kahvoilla. Aivan, olin siis taas kasassa. Viimeiset viisitoista kilometriä olivat paikan hakemista keulille, kaikilla. Ajo olis siis hyvin varomatonta. Kolmetoista kilometriä meni vielä hienosti kasoja vältellessä, mutta kun oli kaksi kilometriä enää maaliin edessäni tapahtui kasa ja minä tietysti mukaan. Yritin väistää, mutta se ei tuottanut muuta kuin törmäämisen. Noh, jatkanpa tästä vain eteenpäin.

Isän ajatukset fillari-lehden foorumilla tästä;

Mitäs pitäis tehdä?
- Lisää jalkaa, jotta voi ajaa keulassa?
- Apupyörät?
- Epilepsialääkitys?

Jalat olivat kisassa hieman hukassa edeltävän päivän matkustelun takia, mutta kuten jo sanoin oli vauhti minulle ihan ok. Keskisyke oli kuitenkin 170, joten ei ihan helpolla päästy. Kisan voitti Marianne Voss, joten kisassa oli myös maailman kärkinimiä.

2008-06-03T21:18:00.003+03:00

Nyt on surkutukset surkuteltu. Nyt pitää näemmä todella keskittyä huomiselle, sillä olisi Hollannissa tiedossa 140 kilsan kisa. Matka tänne Belgiaan onneksi sujui hyvin, ei siis sisältänyt myöhästyneitä lentoja tai muuten vain pahaa oloa. Ei se huomenna kovin huonosti siis voi mennä?

2008-06-02T17:10:00.002+03:00

Eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi katastrofi. Aamulla starttasimme Söpöllä Tampereelle korttelin SM-kilpailuihin. Lähdimme hyvissä ajoin kotoa ja jossakin vaiheessa matkaa minulle tuli pieni vessahätä, mutta päätin odottaa saapumista kisapaikalle, ettei tarvitse minun takia pysähtyä huoltoasemalle. Yllätyksekseni mikään paikka ei ollut auki ja sain hampaat irvessä pidätellä yhdeksään asti, että pukuhuoneet aukenivat. Sitä se on, kun jännittää heti herättyään, vessat ovat siis tärkeitä.

Lämmittelu sujui hyvin ja tunsin oloni hyväksi. Lämmittelyn jälkeen päätin käydä pukuhuoneissa vessassa. Vessat olivateräässä kerrostalossa, missä oli hissi. Pyöräilijänä en kuitenkaan voinut käyttää portaita edes alastullessa ja käytin hyväkseni hissiä. Hissi kuitenkin meni jumiin ja jäin hissin sisälle loukkuun. Sain ahdistuskohtauksen ja happi meinasi loppua kesken, ainakin niin min kuvittelin. Joka tapauksessa ne seitsemän minuuttia olivat kauhun hetkiä. Pääsin kuitenkin pois, kun hissi "tilattiin" ylimpään kerrokseen ja ovet suostuivat avautumaan. Huoh!

Hissistä päästyäni jouduin keräilemään itseäni kisaa varten jonkun aikaa. Kun kisa starttasi tunsin, että tänään ajo on kohtalaista ja lähdin paukusta irti. Meitä oli aluksi neljän hengen tyttölauma, mutta kutistui 15-17 kierroksen jälkeen kahteen minuun ja Heljä Korhoseen. Veto sujui aika tasaisesti, mutta 20 kierroksen jälkeen irtiottokaverini koitti irti ja minä menin heti perään. Sain hänet 100 metrin ajon jälkeen kiinni ja olin menossa ohitse, mutta mukulakiville päästyessä ajokaverini heilahti juuri sille puolelle missä olin ja minä menin kumoon. Ehdin huutaa, että älä heilahda, mutta huuto taisi vain säikäyttää ja laulu oli valmis.

Keräilin iseni kuitenkin ylös ja huusin varapyörää. Moni juoksi auttamaan ja tuomaan toisten ajureiden pyöriä, mutta klossit olivat väärät.. Isäni juoksi monen sadan metrin päästä ja tajusi aukaista jarrut omasta pyörästäni ja kääntää ajokahvat suoraan. Pääsin jatkamaan matkaa, vaikka päässä, olkapäässä, lonkassa ja kädessä tuntui kipua. Ohitseni oli kuitenkin mennyt yksi tyttö ja sain hänet aika nopeaan kiinni, kun minulle selvisi, että en saakaan neutraalikierrosta, koska olin ajanut 50 metriä yli sallitun rajan. Se otti aika pahasti päähän. Myötätuntoa olisin tässä tilanteessa kaivannut, koska kaikki näkivät, että minulla olisi ollut 50%in mahdollisuudet kuitenkin voittaa. Säännöt ovat kuitenkin sääntöjä, mutta 50 metriä! Tippa linsissä vedin loppukierroksia ja samalla vedin tippunutta tyttöä perässäni. Viimeisellä kierroksella minulle tuli kuitenkin niin iso tunnekohu, että en pystynyt enää itseäni tsemppaamaan ja jäin kolmanneksi.

Maaliviivan jälkeen menin eteenpäin ja istahin maahan ja otin syvään henkeä, mutta itke se sieltä vain tuli. Siinä vaiheessa tuntui, että tässä meni koko maailma pirstaleiksi. Nyt kuitenkin mietin, että ei se ole viimeinen kisa vaan niitä tulee vielä! Eniten harmittaa, että reitti oli upea ja hyvässä kisassa piti mennä möyrimään. Reittiä voisin kehua, vaikka loputtomiin! Kiitokset vain kisojen järjestäjille sen puolesta!

Tänään kaatuminen tuntuu alavatsalihaksissa, polvessa, olkapäässä, persuksissa ja kävivarressa. Siniä laitettiin kaatumisesta tulleisiin haavoihin ja kylmää turvotuksiin. Tästä pitäisi keskiviikoksi toipua seuraavaan kisaan, joka kisataan Hollanissa. Matkani jonnekkin on siis jatkumassa eteenpäin.

2008-05-29T21:04:00.002+03:00

Valmistavat treenit on nyt tehty SM-kortteleihin. Kävimme eilen Ulvilan carting-radalla ajelemassa korttelia isän kanssa. Siinä tuli ajettua mutkaa ja kurvia jonkun verran 500 metrin radalla. En edes tiedä oliko luvallista mennä ajamaan radalle, mutta kai sitä joskus on sääntöjä rikottava. Vielä tänään ei ole kuitekaan tullut vihaisia soittoja perään, jos vaikka tallennetuista kameroista on voinut havannoida kaksi sinikeltaisessa vaatetuksessa pyöräilevää pyöräilijää.

Tänää kävin ajelemassa tempoa Lattiksella. Viikkotempon ennätys parani taas 30 sekunnilla, mutta siihen oli hyvä syy. Sillä Linnea lähti minua 30 sekuntia eteen ja olihan se aivan pakko saada kiinni. Alunperin oli isän kanssa sovittu, että ajaisin tempon vain ajelemalla läpi, mutta eihä siitäkään nyt mitään tullut. Huomenna tarvitsee siis ajelle hieman rauhallisemmin lenkkiä.

Kävimme myös Linnean kanssa tänään tutustumassa SM-tempon ja maantien reitteihin. Täytyyhän niihinkin jo alkaa valmistautua neljä viikkoa aikaisemmin.;)

2008-05-20T13:26:00.002+03:00

Tampereen viikonloppu on takana. Eskon tempo ja Xiria-kriterium sujuivat, hmm, miten ne nyt sujuivat. Noh, sujuivat ainakin!

Tempossa en oikein saanut itsestäni parasta irti. En vain päässyt täysillä! Joutui keskittymään toden teolla kampien pyöritykseen, että pääsee eteenpäin. Ensimmäiset viisi kilometriä olivat täyttä hakemista tempon ajamiseen. Eroa syntyi kuitenkin ajamisellani 2.05 minuuttia seuraavaan (kakkosen voi myös pongata ensimmäisenä olevasta linkistä, linkkikohdassa, joita luen). Ihan ok ajo kuitenkin. 27.6 pitää vasta saada tempohanat kunnolla auki!

Kriteriumista jäi hyytyvät muistot. Taisin lähteä liian vähäisessä vaatetuksessa liikenteeseen +3 asteen kelissä, sillä sain 6/8 kierrosta ajaa hampaat kalisten. Pienet irtiottoyritykset olivat aika vaikeita, koska jalat eivät meinanneet ollenkaan pyöriä. Lopussa kiri kuitenkin lähti kohtalaisen helposti ja pääsin ensimmäisenä maaliin naisista. Capsicamitkaan eivät auttaneet kylmyyteen kuin vasta kaksi tuntia kisan jälkeen saunassa. Hehheh.

Eilen, eli tiistaina kävin ajamassa satakunta cupin korttelikisan. Päätin lähteä vanhojen kettujen ja elite-miesten seuraksi kisaamaan. 20 kierrosta oli matkana ja 20 kierrosta porukassa pysyin. En ollut edes viimeinen, vaan voitin jopa yhden elite-kuskinkin!

Tänään kävin aamulla ajelemassa 2.15h maantiepyörällä isän kanssa. Kelissä on hiukan valittamista, sillä saimme niskaamme raekuuroja! Hyrr, oli kylmä, vaikka aurinko paistoi taivaalta!

Pari tuntia sitten palasin kahden tunnin rullaluistelulenkiltä. Oli kiva välissä tehdä jotain muutakin kuin ajaa pyörällä! Toivon vain, että huomenna eivät ole nivuset kovin kipeät! Tai jos kipeytyvätkin niin onneksi seuraaviin kisoihin on aikaa 11 päivää, joten hyvin ehtii palautua.

2008-05-15T23:18:00.002+03:00

Moi,

aika on kotona lentänyt kuin siivillä, joten pahoittelen, että en ole pieneen aikaan saanut aikaseksi kirjoitettua mitään puuhailuistani.

Kotiin ollaan siis päästy lämpimästä Belgiasta. Matkustaminen ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmien mukaan Suomeen, sillä jouduin viettämään yöni Amsterdamin lentokentällä. Ensimmäinen lento oli tunnin myöhässä ja en ehtinyt muide suomalaisten kanssa jatkolennolla. Siinä vaiheessa otti päähän, hyvin paljon! Varsinkin, kun piti yksin olla isolla lentokentällä ja nukkuminenkaan ei olisi ollut varmaa. Lentokenttä osottautui kuitenkin yöllä hyvin rauhalliseksi ja pystyin torkkumaan. Suomessa olin perillä kahden aikaan ja otin seuraavan bussin kohti Turkua. Piti käydä moikkaamassa ensin tietenkin kavereita velolla!

Viime viikko sujui treenatessa ja osallistuin ensimmäiseen kisaan Suomessa viime sunnuntaina. Kisa oli siis Rosendahl GP, jonne oli tarkoitus mennä puolustamaan viime vuoden voittoa. Voitto tuli, mutta ei kuitenkaan helposti, sillä Korhosen Heljä on kovassa iskussa!

Kisa oli kuitenkin niin lyhyt naisilla, että ehdotin äidille äitienpäivän kunniaksin, että mamma ajaisi minun kanssani kotiin Tampereelta. Äitä lähti ja ajoi 120 kilsaa, vaikka oli ollut koko päivän kisamuulina! Isä ja Eskelisen Jussi (tunnetaan myös nimellä Jäpis) olivat vetomiehinä. Väsyneitä taisivat olla kaikki, koska kotiin päästiin vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla.

Kävin viime viikolla myös kokeilemassa, että miten uinti sujuisi pitkän ajan jälkeen. En kuitenkaan halunnut rasittaa solisluuta vielä, joten päädyin uimaan vain puolitoista kilometriä. Solisluussa ei tuntunut pahalle, mutta metallilevy solisluun päällä hankasi ihoa vasten ja se ei tuntunut miellyttävälle ollenkaan. Eihän musta uimaria silti pitänytkään tulla, että periaatteessa melkein ihan sama!;)

Tällä viikolla olen ajellut lenkkiä tuttuun tapaan. Tämän päivän lenkki oli kuitenkin erikoinen, koska kävin ajamassa ensimmäisen viikkotempon Lattiksella. Ensimmäiseksi tempoksi aika oli kuulemma ihan kelpuutettava, varsikin kun minulla oli aivan tuliterä pyörä alla. Tuuli oli takastullessa hyvin rankka ja en saanut kaikkea irti, koska jalat ovat hieman pökkelöt eilisestä kovasta hieronnasta. En muistanutkaan, että se sattuu niin paljon!

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa taas Tampereelle ja kisata lauantaina aika-ajoa ja sunnuntaina kriteriumia. Hauskaa näissä kisoissa on se, että aika-ajo on puolet pitempi (26km) kuin kriterium(13km). Pitäisikö asialle tehdä jotain??

2008-05-04T18:34:00.002+03:00

Moi,

nyt on kisat kisailtu ja huomenna olisi kotimatka edessä. Ennen sitä käyn kuitenkin ajamassa aamulla viisi tuntia Louisin kanssa, jos sen vielä jaksaisi!

Tällä viikolla ajoin siis kolme kisaa. Ensimmäisestä kisasta ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Kisa oli korttelia ja ensimmäiset viisi kierrosta satoi kaatamalla vettä. Lähdin kärjestä, mutta kolmen kurvin jälkeen olin porukan hännillä. Jarrut olivat siis kovassa käytössä, koska pelkäsin kaatuvani. Reitillä oli pari 180 asteen kurveja mukulakivellä ja ne eivät ole sataalle hyvinkään pitäviä. Suojelin siis solisluutani uudelta katkeamiselta loppuun saakka ja siirryin sivuun, kun minut saatiin kierroksella kiinni. Voin silti sanoa, että tämä kortteli teki hyvää kaatumispelolleni, ensi kerralla voin jo olla enemmän hurjapäinen korttelimimmi.

Perjantain kisassa paistoi aurinko ja rajat sen kuin vahvistuivat käsissä ja jaloissa. Jalat tuntuivat todella hyviltä ja parin kierroksen jälkeen sain itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin kärkeen ja yritin irti. Ensimmäinen irtiotto ei kuitenkaan onnistunut, vaikka kuinka yritin. En kuitenkaan lannistunut, vaan yritin vielä uudestaan moneen kertaan irti. Aina porukka oli mukana ja koitimme lähteä, mutta pääjoukko ei sitä kuitenkaan sallinut. Kisan aikana minulle tuli pari tyttöä sanomaan, että lähden irti jos lähdet mukaan. Se lämmitti mieltä, että muutkin huomasivat yritteliäisyyteni. Noh, yritteliäisyys kuitenkin kostautui ja loppukiri meni harakoille, mutta tyytyväinen olen kuitenkin ajooni!

Eilen, lauantaina ei tuntunut jaloissa hyvältä. Ajattelin, että hyvä jos päästään maaliin niin olen tyytyväinen. Keskisykekin oli kymmenen pykälää alempana kuin perjantain kisassa. No loppusijoitus kuitenkin kolmas!! Osasin valita oikeat kuskit kenen avulla nousen ylös. Kisan jälkeen olin hyvin yllättyny, kun kaikki sanoivat, että olin kolmas ja itsekin sen huomasin. Tuomarit kuitenkin katsoivat maalikameraa moneen kertaan ja olivat sitä mieltä, että olin neljäs. Minut merkattiin siis neljänneksi, mutta nyt olen saanut todistusaineistoa, kuvan, missä näkyy selvästi, että olin kolmas ainakin puolen metrin erolla neljänteen. "Paha" sai sittenkin palkkansa ja minä hyvän mielen!

Lauantain reitistä voin sanoa sen verran, että vaikka tie oli tasaista niin noin kilometrin pituinen mukulakiviosuus teki reitistä hieman haasteellisen. Ainakin minulle, kun ei ole tuota maastokuskin vikaa ollenkaan.;)

2008-04-30T21:54:00.003+03:00

Hyvää vapun viettoa kaikille, jotka sitä nyt viettävät!:)

Minä vietän oman vappuni valmistautumalla seuraaviin päiviin, kun olisi kolmena päivänä kisastartti edessä. Muutenkin valmistautuminen on sujunut hyvin. Jalat olivat hieman tukossa viime sunnuntain kisasta, mutta eiköhän ne huomisen kriteriumissa aukene. Ainakin toivon..

Tankkaus on tapahtunut alla olevassa kuvassa, eli herkkukaapilla! Vitsi, vitsi.

2008-04-28T15:14:00.006+03:00

GP Roeselare on ajettu, ei niinkään hyvällä menestyksellä, mutta kokemuksen se ainakin toi. Aamulla tein kuten normaalistikin teen kisa-aamuina eli syön 3-3,5 tuntia ennen kisaa ja join suhteellisen paljon, koska päivälle oli luvattu 25-28 asteen lämpöä. Muutenkin oli ihan hyvä fiilis lähteä ajamaan.

Kisa alkoi agressiivisesti, kuten oli odotettavissakin. Itse en ollut kuitenkaan niin hermostunut kuin Het Volkissa, joten vältyin itse pahimmilta heilumisilta. 25-30 kilometrin kohdalla kuitenkin sattui kasa, mihin itsekkin jouduin. Ensimmäinen ajatus siinä maassa istuskellessa oli, että onko solisluu kunnossa. Olihan se ja pystyin jatkamaan matkaa, päivä kisan jälkeen siis tänään tunnen kireyttä vain pakarassa kaatumisesta ja onhan se hieman punasininen sävyltäänkin. Pääsin jopa jo pyörän päälle, mutta huomasin, että ketjut olivat pudonneet. Hätääntyneenä nousin pois pyörän päältä ja nostin ketjut sormin takaisin paikoilleen. Tiedän, olisihan se onnistunut helpommallakin.

Pääsin siis jatkamaan matkaa junnuraidat käsissä ja jaloissa. Pääsin takaisin porukkaan pujottelemalla huoltoautojen välissä. Oli kuitenkin hyvin vaikeaa päästä enään kärjen tuntumaan ajamaan porukassa ja aika kostautui, kun ensimmäiset kunnon mäet sattuivat kohdalle. Olin kaatumisesta aivan liian takana ja jäin kakkosporukkaan ajamaan, kun mäet oli osalle liian rankkoja kärjen vauhtiin verrattuna. Olivathan ne minullekkin rankkoja, mutta jos näyttää pahalle, niin väännän sen turbovaihteen päälle ja ajan, vaikka väkisin takaisin porukkaan.

Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut. Kärsin taas mahavaivoista kisan aikana ja kaikki mitä suuhuni laitoin, tulivat takaisin ylös. Energiat eivät imeytyneet ja hiljainenkin vauhti yhdessä vaiheessa teki minulle tiukkaa. Kävin huoltoautosta hakemassa pullon pelkkää vettä ja se auttoi paljon. Tiedänpähän tästä lähin ottaa kovaan kisaan pelkkää vettä ja geelejä, jotka imeytyvät edes jollakin tavalla.

Pääsin kuitenkin kisassa maaliin, mikä on hyvä juttu. Meidän ryhmämme ei kuitenkaan ajanut enää viimeistä yhdeksän kilsan kierrosta, vaan meidät ajatettiin maaliin suoraan isolta kierrokselta. 130sta pääsi ensimmäisessä ryhmässä 54 maaliin ja meidän ryhmästä noin 20-25 ajajaa. En edes tiedä onko meitä merkattu maaliin tulleiksi, mutta tiedän ainakin, että maaliin on ajettu ja sillä selvä. Huonomminkin olisi kai voinut mennä.

Tiedän myös senkin, että joka toinen, joka blogiani lukee kuvittelee, että eikö se nyt oikeasti jaksanut ajaa siellä ykkösporukassa? Lainaten yhtä toista pyöräilijää, jonka kanssa eilen keskustelin; hän sanoi, että Suomessa on sen verran vähemmän ajajia kuin täällä ja jos Suomessa jää kakkosporukkaan, se tarkoittaa, että ei ole jaksanut. Täällä juttu on kuitenkin aivan toinen, paikastaan tarvitsee taistella hampaat irvessä, kun taas Suomessa ei. Täällä tarvitaan pientä tuuria ja hyvää sijoittumista porukassa kunnon ohella. Ei sitä tietenkään voi tietää ennen kuin kokee.

Kun nyt aloitin suomalaisten suhtautumisesta pyöräilyyn, niin minua ärsyttä myös se, että monet suomalaispyöräilijät tai pyöräilijöiden vanhemmat kuvittelevat, että ketä ajaa aika-ajoa kovinta vauhtia on paras pyöräilijä. Tempossa muka näytetään, että kuka on kuka ja 200 kilsan maantiekisoille ei anneta mitään arvoa (naisilla 120-130km). Sanon vain, että niihin 200 kilsan maantiekisoihin tarvitaan sitä todellista kuntoa. Esimerkiksi etappikisoissa annetaan vain edes jonkinlainen mahdollisuus niille pärjätä, ketkä osaavat ja ovat pärjänneet tempossa, mutta huonoja kuitenkin ylämäkietapeilla. Huonot perustelut, mutta saa sanoa vastaan?:) Tai keksiä parempia perusteluja?!

Tässä kuva 20.4 otettu kuva kisan jälkeen. Silmät punasena ja naama kurassa, taas.

2008-04-26T14:24:00.003+03:00

Huomenna on sitten taas tosi kyseessä. Alkaa pikkasen jo hermostuttamaan ja jännittämään, mutta vain hyvällä tavalla. En kuitenkaan kiukuttele täällä yksin tai itke, että en pysty. Kokemusta lähdetään hakemaan ja toivottavasti hyvällä menestyksellä! Niin ajetaan kuin radiosta käsky tulee ja parhaani teen muutenkin.

Valmistautumiseni kisaan on sujunut hyvin. Viime tiistaina kävimme ajamassa mäkiä ylös ja alas. Totuttelimme jalkoja jyrkkiin, mutta lyhyihin mäkiin. Tai mikä lasketaan lyhyeksi? Olivat ne kuitenkin puolen kilometrin pituisia. Vähän vaihtelua kuitenkin tähän lätyllä junnaamiseen.

Ensi viikolla olisi tiedossa kolme kisaa peräkkäisinä päivinä, huh. Olen varmaan viimeisen kisan jälkeen hieman poikki. Ylemmältä taholta kysyttiin, että mitkä kisat tahtoisin ajaa ja sanoin, että kaikki vaan, mitä on tarjolla. Ensi viikon kisojen jälkeen matkustan kuitenkin 5.5 Suomeen. Voin siis kotimaisemissa palautella ensimmäisestä kunnon rytinästä kaikessa rauhassa ja tietenkin valmistautua ensimmäiseen kotimaiseen kisaan eli Rosendahl GP:seen.

Ja jos jollekkin on jäänyt epäselväksi, niin kyllä, tulen siis toukokuussa kotiin ja aion viettää aikaa kotona koko toukokuun. Palaan Belgiaan heti kortteleiden SM-kisojen jälkeen ajamaan kisoja, eli heti kesäkuun alussa. Täällä ei toukokuussa ole mitään tärkeämpiä kisoja, joten tulen hyvillä mielen käymään kotona moikkaamassa perhettä ja muita suomalaisia pyöräilijäkavereita, kun niistäkin monet lähtevät kesäkuussa eri puolille maailmaa ajamaan kisoja.

2008-04-21T11:13:00.003+03:00

Moi,

reilu viikko on taas kulunut kirjoittamisestani, shame me. Kirjoitan kuitenkin kaiken oleellisen, mitä on näinä päivinä tapahtunut. Eli lähinnä skaboista, treeneistä, kisaturismista ja säästä.

Viime viikko painottui kevyen pyörittelyn merkeissä, lyhyisiin ja pitkiin treeneihin (1h-4h). Tiistai-iltana sain Suomesta myös vieraan tai ei niinkään vieraan, mutta kivan ja tärkeän lisäyksen tähän reissuun. Keskiviikkona käytiin katsomassa Schildeprijs'in kisaa, jonka lähtö tapahtui Antwerpenistä. Viivalla oli mm. Tom Boonen, Mark Cavendish, Robbie McEwen ja Erik Zabel. Kisan etenemistä oli hieno katsella. Ajajat saisivat kyllä tulla aikaisemmin teami-busseistaan ulos, että saisi ottaa enemmän niitä turistikuvia.;) Maali oli Schotenin kylässä ja kävimme pyörien kanssa vielä siellä katsastamassa ajureiden ja muiden turistien menoa.

Viime lauantaina ajoin kisaa Hoogstratenissa, kisan nimi oli Hoogstraten of Ronde van Gelderland. Kisa oli kriteriumin tapainen, 3,8 kilometrin kierroksia ajettiin 23 kertaa. Voitte uskoa, että käännöksiä kisassa oli muutama! Sää kisassa oli vaihteleva. Alussa oli hieno ajokeli, mutta loppujen lopuksi pilviverho avautui taivaalla ja vettä alkoi sataa. Sade tuntui hieman pelottavalta kaikkien käännösten ja mukulakivien takia, mutta pystyssä pysyttiin. Koko kisan ajan, joku oli aina irtiotossa ja loppua kohden pääjoukon eteen kertyi seitsemän hengen hatkaporukka. He ratkaisivat kisan voiton ja pääjoukko muut sijat. Pääjoukon kirissä olin kuudes eli koko kisan 13. Tuohon olen aika tyytyväinen, mutta tiedän kuitenkin, että parempaa on ehkä vielä odotettavissa. Tulokset löytyvät http://www.wielernieuws.be/wedstrijd/hoogstratenwortelfmmj_2008.html osoitteesta.

Eilinen päivä sujui ensi viikon kisareittiin tutustuessa teamimme kanssa. GP Roeselare olisin siis kyseessä ensi sunnuntaina, jonka startti on Passendalin läheisyydessä. Kyseinen on Omloop Het Volkin tasoinen kisa, että odotettavissa on pientä panikointia alku kilometreillä tai jopa kymmenillä kilometreillä. Noh, niin kauan ennen kuin ne mäet tulevat! Sillä reitillä niitä meinaan on, huomasin ja kokeakkin sain sen eilen! Rankka kisa tulossa...

2008-04-13T22:14:00.002+03:00

Voin nyt sanoa ihan hyvillä mielin, että ei tämä niin sanottu "paluu" kisoihin huonosti ole lähtenyt käyntiin! Kisat käytiin tänään Incourtissa ja sijoitus 22. En vieläkään päässyt oikein kärjen tuntumaan lopussa ja aika taakse jäätiin. Viimeisellä kierroksella olin mielestäni sijoittunut melkein loppuun asti hyvin, mutta lopun rääkynä naisilta pelotti minua hieman ja jarrut iskeytyivät pariin otteeseen kiinni. Tipuin siis porukassa aika hännille ja oli taas ajettava kärjen tuntumaan, huh.

Reitti oli eilistä raskaampi ja muutenki vauhtia oli enemmän. Melkein puolet porukasta tippui. Kaivattua mäkeäkin sain tänään ajella. Yksi mäki oli arviolta 500metriä pitkä, ei nyt mikään hirveä "puikko", mutta jonkun näköinen kuitenkin! Haastetta kisaan toivat taas muutamat liikenteenjakajat ja vesiviemärit, joissa oli aukkoja. Yksi kasakin sattui näiden vesiviemärien aukkojen johdosta, kun yhden ajurin kiekko upposi siihen. Kolme joutui kasaan ja yhdellä solisluu poikki. Toivottavasti tytöllä yhtä nopea parantuminen kuin minulla!:)

Suomessakin on päästy tänään kisojen huumaan, hieman ehkä huonossa säässä. Pari viikkoinen suomalaisvahvistukseni voitti naisten sarjan, taisi olla belgiantreenipyörän ansiota! Viikon junttaamisen jälkeen ylisuurella pyörällä toi omalla pyörällä ajamiseen varmasti pientä lennokkuutta. Teamin toinen jäsen oli tänää kolmas Lattomerellä. Hän kertoi, että oli vähän ilmapallon tuntuiset jalat kisassa. Suurin yllättäjä miesten kisassa oli kakkospallilla seisonut mies, hienoa Joppe!! Oman seurani miehetkään eivät ajaneet huonosti tänään vaan yllättävän hyvin! Spekulointia kisasta voi lukea varmasti http://www.porintarmo.fi/pyoraily - osoitteen vieraskirjasta!

2008-04-12T19:14:00.002+03:00

Evergemim kisa on nyt sitten ajettu ja olen kaikin puolin tyytyväinen suoritukseeni. Pysyin pystyssä ja niin edelleen. Lähtijöitä oli noin 150 ja minä 34. Matka oli reilut 80kilometriä ja profiili kisareittinä oli aika lätty. Kurveja, tuulta ja pientä vesisadetta kuitenkin löytyi, jotka toivat oman jännityksensä kisaan.

Pahaa pelkoa kaatumisestani ei oletettavasti jäänyt, mutta huomasin, että yli puolet kisan menosta roikuin aika kaukana kärjestä. Kerran kuitenkin olin aivan edessä ja olin asiasta pienessä shokissakin, mutta koitin parhaani mukaan tehdä vetovuoroni porukassa. Kukaan ei ainakaa pääse sanomaan, että en tehnyt mitään!

Odotan kuitenkin huomista Incourtin kisaa, yritän epätoivoisesti parantaa sijoitusta ja ajoa itsessään! Huomenna mennään kärkeen, jos on jalkaa!:) Matkana olisi ajaa tasamatka, eli satku. Toivottavasti reitti olisi huomenna vähän mäkisempää kuin tänään.

2008-04-10T22:22:00.002+03:00

Eilen minulle annettiin tehtäväksi kirjoittaa Gran Canarian reissusta tiivistelmä, jos kiinnostaa niin jutun voi lukea tuosta osoitteesta: http://www.porintarmo.fi/pyoraily/kuviatarinoita/GranCanaria2008/

Ai niin, lääkäri, joka leikkasi minut reilut kolme viikkoa sitten, antoi luvan ajaa ensi viikonlopun kisoissa. Nyt ei tarvitse ainakaa miettiä, että menenkö vai enkö menekään. Hienoa!

2008-04-09T16:34:00.002+03:00

Treenit ovat taas kerran aloitettu, toivottavasti ei tarvitsisi moneen kuukauteen taas niitä keskeyttää sairastumisen tai loukkaantumisen takia. Minä olen ainakin valmis niille sanomaan STOP! Varmasti monet muutkin ovat samaa mieltä, ainakin omalla kohdallaan, jos sairastumisia ja loukkantumisia on ollut.

Olen käynyt ajelemassa nyt kahtena päivänä kahden tunnin lenkit. Tänään olisi vielä kahden tunnin lenkki pienillä vedoilla edessä, eli pientä valmistautumista viikonlopun koitoksiin on nähtävissä. Lenkkini ajankohta on hieman myöhässä tänään normaalista "aikataulusta", koska täältä tullan noutamaan yksi paketti ja muut porukat tästä talosta ovat hoitamassa omia asioitaan ympäri kyliä. Olisinhan tietenkin lenkin voinut tehdä "aikaisin" aamullakin, mutta tämän tytön silmät eivät yhdeksän aikaan tänään olleet vielä auki. Saanpahan illalla sitten istua suoraan ruokapöytään lenkin tehtyäni.:)

2008-04-07T11:01:00.002+03:00

Tätä tyttöä koetellaan nyt varsinaisen rankasti. Tällä hetkellä poden flunssaa. Pahin on kuitenkin jo ohitse, koska minulla ei ole enää kuumetta, ei ole ollut eilispäivän jälkeen. Joten tänään vietetään se kuumeeton päivä ja huomenna pääsen kokeilemaan uutta sini-musta-valkoista varapyörääni. Teamini hankki kiireessä minulle täältä toisen pyörän, koska toipumiseni vaikutti positiivisesti hyvälle. Onhan se toisaalta hyvä, että ei tarvitse sitten raahata pyörää edestakaisin kotoa tänne. Uudella Trekilläni ajan tietysti Suomen kisat. Ehkä myös jotain arvokisoja, jos niitä on tullakseen kesän lopulla.

Taudeista puheenollen, täällä ja Suomessa taitaa olla pienet flunssa- ja mahatautiepidemiat päällä. "Varaäitini" eli siis Maj, ei päässyt toissapäivänä edes sängystä ylös, kun oli niin korkea kuume flunssan takia! Suomessa taas oma perheeni sairastaa mahatautia.

Niin ja eilisestä Ronde van Vlaanderenistä sen verran, että naistenkisassa ajoi yksi meidänkin teamiläinen. Maajoukkueessa, mutta kuitenkin! Sijoituksesta en tiedä vielä, mutta pitääpä ottaa selvää!:) Aika hurja kaatuminen sattui myös miestenkisassa..

Tekstin lopuksi haluaisin sanoa, että minulle "muutenmuuten" kuuluu hyvää. Odotan innolla tulevan viikonlopun kisoja! Alku saattaa olla hankalaa pienen kaatumispelon takia, mutta tiedän sen menevän ohi parissa kilometrissä! Minulla on ollut aina pieni reikä päässä itsesuojeluvaistossa. 7-vuotiaana olin Porin maauimalassa ja tuffani yllytti minua hyppäämään kympistä (=lavalta, joka on rakennettu kymmenen metrin korkeuteen vedestä). Minä yllytyshulluna kiipesin kymppiin ja hyppäsin. 20-kiloista tyttöä tuuli riepotteli miten sattui ja siksi ei jalat edellä-tekniikka toiminut, vaan tipuin peppu edellä veteen. Mustelma oli aika iso, mutta silti olin taas seuraavalla viikolla hyppäämässä kympin lavalta.