Nyt on pakko hehkuttaa mennyttä viikonloppua. Pitkästä aikaa tuntui harjoitusten suhteen todella vahvalta. Aloitin viikonlopun jo perjantaina, kun koulusta oli itsenäisen opiskelun päivä eli suomeksi vapaa päivä. Kävin aamupäivällä ajelemassa ensin reilu kolmea tuntia Masan kanssa ja illalla hiihtämässä reilu tunnin. Ajo meni kivan kevyesti kuin myös illan hiihto. Hiihdossa seuranani oli Jarno ja triathlonia harrastava saksalainen työharjoittelija, joka oli ehkä toista kertaa suksilla. Meno oli silti hurjaa.

Lauantaina herätyskello soitti jo vähän yli kuusi. Oli aika nousta ja lähteä kohti Karhuhallia. Tällä kertaa tosin otin tempopyörän maantiepyörän sijaan. Yritin puristaa itsestäni tehoja irti ajaen yksin ja porukassa. Harjoitus oli mielestäni onnistunut, kun aamupuurotkin meinasivat loppua jo tunnin kohdalla. Iltapäivällä kävinkin ajelemassa porukassa noin pari tuntia. Ajon jälkeen oli kuitenkin käytävä lämmittelemässä kohmeista kroppaa uimahallissa uimalla pari kilometriä.

Eilinen sunnuntailenkki oli kuta kuinkin täydellinen. Pakkanen paukkui noin kymmenessä asteessa, mutta aurinko kuitenkin paistoi. Cyclokilometrejä tikiksen asukkaat (minä&Jarno) keräsivät noin 110km ja ajotunteja tuli viisi.

Olen kärsinyt useasti palelevista jaloista, mutta nyt tuntuu löytyneen kunnolliset suojat. Alimmaisena käytän mummon kutomia villasukkia, jotka ulottuvat polveen asti. Sukkien ulkopuolelle liimaan kertakäyttöiset lämmittimet varpaiden kohdille. Ne toimivat hyvin kolme tuntia. Yleensä lenkin aikana meillä on tapana käydä juomassa kuppi kuumaa, jolloin saan otettua kengät pois ja vaihdettua kuivat sukat ja lämmittimet. Yleensä toiset lämmittimet lähtevät vielä käyntiin, kun saavat happea. Sitten puen tietenkin kengät. Kengät ovat ihan kesämaastokengät, mutta kolme kokoa suuremmat kuin oikea kenkäkokoni on. Kengässä on tilaa liikkua. Kenkien päällä minulla on saappaisiin tarkotetut huopasuojat, joita saa Halpa-Hallista hintaan 3,95€. Niiden päällä minulla on vielä kunnon kengänpäällinen. Merkki on tällä kertaa Sportfire. Päälisen sisäpuolella on karvavuori ja päälipuoli vedenkestävää materiaalia. Jos näistä jokin unohtuu pukematta, on mahdollista että perästä kuuluu varpaiden kitinää..

Kanrialta ollaan tosiaan palattu. Kuukausi sitten, heh. Reissu menikin kyllä kaikin puolin oikein mukavasti, joten ei ollut oikein tarvetta edes avautua mistään. Kilometrejä tuli kolmen viikon aikana noin 2250. Tunteja niiden hinkkaamiseen meni noin 90tuntia. Muuta säpinää tulikin sitten harrastettua seitsemän tunnin verran. Siis uintia ja hölkkäilyä. Leiri oli muutenkin onnistunut, kun aurinko näyttäytyi päivittäin. Epäonnea ei ollut kuin himpun verran. Waltterilta meni rengas ja sekin vain sen takia, että piti leikkiä.

Lierin jälkeen palauttelin noin viikon. Uimahallissa kävin oikeastaa vain näyttämässä leirillä saavutetut käsi-ja reisirajat. Tuli sitä palautteluviikolla silti hieman hölmöiltyäkin, kun kävin ajamassa Röret Runt 300- ajon Uudessakaupungissa. Ajatuksena kyseisessä ajossa on ajaa kilometrin lenkkiä 300 kertaa eli 300km. Itse tyydyin ajamaan vain 200km. Viimeiset kymmenen kilometriä jouduin ajelemaan aika hissukseen, kun vasen reisilihas alkoi temppuilemaan.

Leirin jälkeen tuli myös juhlittua isän 50-syntymäpäivää 60- luvun merkeissä. Juhlat olivat oikeastaan loistavat. Melkein kaikki olivat nähneet vaivaa pukeutumiseen, joten kuuluisuuksiakin tuli nähtyä. Hyvä fiilis on bileistä säilynyt tähän päivään asti. Hauskaa oli ja toivon, että joskus voin itse juhlia samalla tavalla omia viisikymppisiä.

Juhlien jälkeen otin vielä ihan kevyesti, kun oli olo, että flunssa iskee. Pari kevyttä päivää teki kuitenkin gutaa ja vältyin sairastumiselta.

Nyt on päästy jo vähän hiihtämäänkin, mutta tekniikka on tällä hetkellä aivan kadoksissa. Toivottavasti sekin vielä tänä keväänä löytyisi.

Hei vain hei kaikille. Itsenäisyyspäivää on taas juhlittu kera lumisateen. Jonka kunniaksi, näin kaksi päivää jälkikäteen, on aika myös kirjoittaa tänne blogiin minun kuulumisiani. Koin aikamoisen taantuman, kun kaikki ei mennyt putkeen ja kirjoittaminen oli hankalaa. Nyt kuitenkin otin itseäni taas niskasta kiinni, ettei tarvitsisi soittaa virkavaltaa ja huoltomiehiä paikalle.

Joku ei ehkä tiedäkään, että vaihdoin alaa kansainvälisestä kaupasta hoitoalalle. Tähän mennessä olen tykännyt kovin kyseisestä koulusta ja aion varmasti käydä tämän amkn loppuun asti.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin. En ole sairastellut (*KOPUTTAA PUUTA) tai muutenkaan tehnyt mitään överiä. Esimerkiksi nyrjäyttänyt nilkkaa, kuten toissa vuonna tai kaatuillut niin kuin viime kesänä. Penikat ovat olleet hieman vaivaksi, mutta niitäkin on tällä viikolla hoidettu hieronnalla (ja venyttelyllä) ja tuntuvat jo paremmilta.

Kelitkin ovat olleet suhteellisen suopeita suomalaiselle pyöräilijälle. Keli on ollut suhteellisen lämmin ja on päässyt pyörittelemään kampia sekä maantielle että maastoon. Nyt on kuitenkin satanut vähän lunta, minkä sopiikin tulla jo ihan hyvin.

Harjoitukset ovat menneet aika rutiinilla. Viikkoihin on kuulunut pitkiä pyörälenkkejä, uintia, jumppaa, spinningiä ja juoksua. Harjoitusmäärä marraskuussa oli 94 tuntia. Joulukuun alun olen ottanut hyvinkin rauhallisesti, koska olen lähdössä Jarnon kanssa loppu vuodeksi Gran Canarialle harjoittelemaan. Reisulle tulee mittaa siis kolme viikkoa. Pikkuveli tulee viikon perässä ja olen myös kuullut, että muitakin suomalaisia ajureita on paikan päällä. Ei tarvitse siis yksin ainakaan harjoitella.

Kaikille oikein hyvää joulun odotusta ja palataan asiaan nähtävästi Gran Canarialla :)

Päivittyy, päivittyy.. Lataa....Lataa....

Eilen käyty korttelikisa sujui osaltani kohtalaisen hyvin. Starttiviivalta lähdettiin tutun tavan mukaan täysillä ja ajattelin heti, että ei tästä taas tule yhtään mitään. Kierros kierrokselta kuitenkin olin hyvin mukana porukassa ja tajusin vasta 25 kierroksen jälkeen katsoa kierrostaulua ja tajusin, että puolet oli enää jäljellä. Ajattelin, että tämähän menee hyvin, vaikka kipu selässä olikin jo aika mahtava. Tällä kertaa se ei kuitenkaan niin sanotusti vihlonut jalkaan niin kuin viime kerralla. Yritin olla siis huomioimatta kipua ja maaliin olikin enää viisi kierrosta. Edessä oli kuitenkin jo viiden mimmin irtiotto ja kärkitiloihin ei ollut enää asiaa ja ajattelin vain, että olen tyytyväinen jos ylitän maaliviivan 50 kierroksen jälkeen. Kyllä se kirajalka alkoi kuitenkin kutittamaan viimeisessä kurvissa ja aloin ohitella tyttöjä. Pääsin takaa ehkä noin 10 tytön ohitse, mutta maali oli liian lähellä ja ylitin maaliviivan 11 tyttönä.

Kisassa ei ollu mukana Marianne Vos tai muitakaan ihan huippukuskeja, mutta olen silti tyytyväinen. Oli kiva saada pieni onnistuminen ennen matkaa Suomeen. On mukavampi palata takaisinkin, kun tietää, että ei sitä ihan surkea olekaan kuin luuli olevansa.

Tänään suuntaa kello kolmeksi hierottavaksi uusi Peakin huppari päällä, joka odotti minua täällä matkani ajan. Olen siis saanut kotiintulolahjan? Heh.